Nyt rannoilla kukkii kasvi, joka on silkkaa myrkkyä, myrkkykeiso.

Myrkkykeiso viihtyy tällaisisissa rehevillä ratamailla. Yleensä se kasvaa matalassa vedessä tai tulva-alueella. Joskus sitä löytää myös rantatöyräiltä. Kenties jäät ovat puskeneet juurakkoja rataan.

Lehtien perusteella myrkkykeison erottaa ennen kukintaa muista saman suvun kasveista. Minä varmistan usein myös lajimäärityksen repäisemällä juurakon maasta. Juurakko on lyhyt ja paksu, muhkuran mukulamainen. Tässäpä myrkkykeison lehti.

Myrkkykeiso on tappavan myrkyllinen, joten sitä ei saa missään tapauksessa sekoittaa saman suvun syötäviin kasveihin, kuten väinönputkeen ja vuohenputkeen. Myrkkykeison myrkky on kitutoksiini. Nimensä veroinen myrkky, joka tappaa kituliaasti.

Olen kuvannut pikkuhiljaa kasveja kotitanhuvilta. Katsotaan saanko sataa kukkaa täyteen tänä kesänä. Yritän laittaa kuvia tännekin, kun aivoni ovat hivenen skarpimmalla vaihteella.

Kävin uimassa tänään. Ihan ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Talviturkki on siis heitetty. Syy tällaiseen hulvattomuuteen oli, että ilmatieteenlaitokselta ilmoitettiin eilen pintavesien lämpötilan olevan korkeimmillaan tänään. Pakko oli siis uida, jos tälle kesää meinaa uida ollenkaan. Ei se vesi silti mitään linnunmaitoa ollut.