Kaivattu sade saapui meillekin. Nyt on aikaa päivittää kesän kuulumisia. On ollut hellettä ja kiirettä. Ei ole ollut paukkuja enää illalla päivittää tätä blogia. Kummasti rikkaruohot ovat kasvaneet marjamaalla, vaikka on ollut kuivaa ja kuumaa. Olen sen verran urautunut poluillani, että talsin aina samaa reittiä mansikkamaalle. Tämän pihlajan vieressä on ollut pari lankkua, joita pitkin olen päässyt ojan yli. Yhtenä päivänä nostimme lankut ylös ja isäntä askarteli paikalle sillan. Vaikka itse olin nostamassa lankkuja, en enää muistanut kahvitauon jälkeen, että ojasta pääsee yli vain hyppäämällä. Siispä hyppäsin ja könysin nokkospuskassa. Nokkoset kirvelivät pitkään kämmenissä ja polvissa. Nyt on paikalla silta ja voin taas jatkaa urapolullani. Pihlajat ovat kukkineet. Kukkia oli paljon. Omenapuissakin oli kukkia, joten toivoa hyvälaatuisesta omenasadosta on.

 

 

Järvellä on menossa hoitokalastus. Olen seurannut kalastajan työtä ja todennut sen olevan kovaa hommaa. Ainostaan muutamana tosi, tosi painostavana hellepäivänä katselin kaihoisasti kalastajan kulkua järvellä. Itse olin hikoillut mustalla mansikkakankaalla ötökkätakki päällä. Hiki valui pitkin selkää purona. Mäkärät iskivät kimppuun, jos edes aukaisi hupun vetoketjua juodakseen vettä. Silloin tuntui, että järvellä voisi olla vilpoisamapaa.

 

 

Viime syksynä hoitokalastusta teki nuottaporukka. Tänä kesänä on menossa rysäpyynti. Lokit päivystävät rysämerkkien päällä. Kalastajan lähestyessä nousevat siivilleen ja kiertelevät vielä rysän päällä kalastajan lähdettyä. Rysän päällä on tässä yhteydessä hieman eri merkitys kuin mitä kansan kielessä tarkoitetaan, kun sanotaan jääneen kiinni rysän päältä.

 

 

On järvellä näkynyt muutakin elämää kuin kalastaja. Lokkien lisäksi rannassa asustaa piisamit. Odotamme, että järvelle palanneet piisamit kurittaisivat tuota rannassamme olevaa kortteikkoa. Ehkä pientä taantumista siinä olemme havaitsevinaan. Aikoinaan piisameita oli tosi paljon. Parikymmentä vuotta sitten piisamikanta taantui ja viimeiset lähtivät vaeltamaan. Muutama vuosi sitten järvelle palasi muutama piisami. Nyt on näkynyt jo poikasiakin uimassa emon kanssa.

 

 

Lintuja, varsinkin sorsia, on näkynyt hyvin vähän. Järvellä vierailee merikotka aika säännöllisesti. Se voi saada sorsat pysymään poikasineen piilossa. Joutsenet uivat tavalliseen tapaan. Yritin ottaa selvää, onko joutsenilla poikasia. Paikalle pyrähti telkkä. Poikasia en ole vielä nähnyt.

 

 

Lehtoängelmissä on ollut hyvin paljon kirvoja. Varret ovat olleet harmaana kirvojen peitossa. Olen taitellut kukkavarsia pussiin ja kiikuttanut pussin roskikseen. Onneksi muutama kukkavarsi on säästynyt. Kuvaan pääsi myös kulta- tai kuparikuoriainen. En erota niitä toisistaan.

 

 

Kesäillat ovat valoisat. Meillä aurinko kuitenkin painuu harjun taakse. Ilta-auringon valo silitteli hetken kotkansiiven lehtiä. Omenapuun oksat tekivät verhon kotkansiipien ylle. Takapihan istuskelija nautti saunan jälkeisistä tunnelmista kameran kanssa.

 

 

Samainen ilta-aurinko sai kuivuneen oksan valaistua. Monesti olen katsellut lehtien takaa näkyvää vanhaa hirsiseinää. Mietiskellyt, kuinka salaperäiseltä se ilta-auringon valossa vaikuttaakin.

 

 

Takapihan omenapuu on kukkinut. Ruohonleikkuri ei ole kuitenkaan ylettynyt omenapuun juurella kasvaviin luonnonkukkiin. Koiranputket kukoistavat paitsi hirsirakennuksen seinustalla, niin myös omenapuun alla. Jotain vaaleanpunaistakin taustalla pilkottaa. Hämyistä iltatunnelmaa tämäkin.

 

 

Kuten alussa jo mainitsin, saimme iltapäivällä kauan kaivattua sadetta. Ensimmäisten pisaroiden tullessa kiirehdin rantaan katsomaan pisarointia. Silloin huomasin keltaisen kukan, joka ei ollut mikään leinikki eikä voikukka. Yksinäinen keltakurjenmiekan kukka oli auennut. Olkoon se tämän juhannuksen juhannuskukka. Hyvää ja turvallista juhannusta!