...kohti uutta vuotta.

Lumi on kummallinen luonnon ilmiö. Sitä on joko liikaa tai liian vähän. Turistit kääntyivät marraskuulla pois Lapista, kun ei ollut lunta. (Kainuussa olisi jo lunta puissakin hiihtää asti. Lumituhoja luvassa!) Minä en niin hirveästi lunta kaivannut. Tarvoin metsässä ja jokainen sentti, mitä lunta tuli, oli vastusta kulkuun lisää. Torstaina lunta karisi jo puista niskaan ja silmikkoon jäätyen. Taidan jättää raivaushommat siihen saakka, että lumi puista karisee. Nyt voikin sitten rämpiä ihan huvin vuoksi pitkin lumisia metsiä. Mikä työssä on raskasta, on vapaa-aikana mukavaa. Tosin kantamus keveni raivaussahasta kameraan.

Lenkille lähdin melkein hyvän sään aikana. Puut lenkkipolun päässä kurkoittavat kohti taivaita. Naapureiden metsää:)

Kohti%20taivasta.jpg

Meillä lumimäärä on puissa vielä vähäistä. Kumminkin talviselta lenkkipolkuni alkaa jo näyttämään. Jalkapelissä kulku vielä onnistui, mutta kohta pitää laittaa alle suksia tai muuta menopeliä. Lunta tuprutteli nyt jo oikein todella.

Luminen%20maa.jpg

Luomulatukauden avaus naapurin toimesta on jo suoritettu. Perjantaina kävin luistelusuksilla kokeilemassa järvellä. Kovin oli vaikeaa menoa, joten taidan siirtyä tälle naapurin luomuladulle pertsaa hiihtelemään. Ja lunta satoi edelleen. Päiväkin alkoi jo sinertämään.

Luomulatu.jpg

Meillä ei sitä kuuluisaa tykkyä esiinny, mutta hentoiset taimet kääntyvät kyllä satavan lumen painostakin luokille. Eilen satoi vettä, joka jääti vain lumen pinnan kovaksi. Nyt satava lumi tarttui uudeksi kerrostumaksi edellisen päälle.

Taipuu.jpg

Pienet.jpg

Joulupäivänä kävelimme mieheni kanssa parin tunnin lenkin lumisia polkuja pitkin. Jälkemme näkyivät maastossa vieläkin. Tosin pikkuisen on tullut untuvaista lunta jälkiemme päälle. Pitäisi kävellä vähän leveämmästi. Lenkkipolkumme näyttää kasvavan uhkaavasti umpeen.

Luminen%20polku.jpg

Talvinen pelto, vattupuskat ja rantametsä. Lenkki tehty ja kotona ollaan. Kiitos seurasta ja hyvää uutta vuotta.

Talvinen%20maisema.jpg