Kevät kesäksi vaihtui. Pikkuisen on kiirettä pitänyt, joten blogin päivitykset välillä tuppaavat jäämään taka-alalle. Tänä myrskyisenä sunnuntaina käännän katseeni hiukan taaksepäin ja muistelen toukokuun loppua ja tämän kesäkuun alkupuolta. Haahuillut olen metsässä vapaahetket. Yhdellä reissulla kuvasin paljon orvokkeja. Näitä suo-orvokkeja on nyt toukokuun lopulta näihin päiviin asti ollut täällä polkujen varret ja metsän siimekset sinisenään. Tällä samalla orvokkireissulla kohtasin polullani myös melko isot suden jäljet, mutta ei minua hukka perinyt. Vastaan tullut lenkkeilijäpariskunta lupasi tulla pelastamaan minut pienen koiransa kanssa, jos hukka alkaa louskutella leukojaan liian lähellä takamustani. Mutta tässä sitä vielä kirjoittelen, eikä pelastajia vielä tarvinnut.

Suo-orvokit.jpg

Kukkien lisäksi metsään ja poluille ovat ilmestyneet myös perhoset. Kangasperhosia on liikkeellä ollut tosi paljon. Kangasperhoset ovat näitä pieniä, levottomasti lepattavia, pieniä, vihreitä perhosia.

Kangasperhonen.jpg

Tämän perhosen kuvasin samalla reissulla kuin kangasperhosenkin, mutta tälle en nimeä tiedä. 

Perhonen.jpg

Viime maanantaina suuntasimme työn merkeissä metsään. Kävelimme pitkin ja poikin taimikoita katsomassa hoidon tarpeita. Sillä reissulla näkyi kangasperhosten lisäksi paljon sinisiipiä. Tarkempaa lajimääritystä tälle perhoselle en osaa sanoa. Sinisiipi on todella kaunis, pieni perhonen.

Sinisiipi.jpg

Samaisella haahuilulla löytyi myös useita työkohteita. Tämän vesakon sisältä päätimme löytää oikean kuusen taimikon. Maanantaina ei vielä itikoita ollut kovin paljoa. Muutama vain inisi korvan juuressa. Tiistaina suunnistimme raivaussahojen kanssa pelastamaan kuusen taimia. Silloin oli jo itikoita runsaasti.

 

Vesakko.jpg

Keskiviikkona kävimme tekemässä taimikossa homman loppuun. Itikoita oli jo niin paljon, että tauolla piti pitää kypärä päässä. Reikiä päähän alkoi jo ilmestyä siihen tahtiin, että itikat jo tuskastuttivat. Lämpökin nousi päivän mittaan hikisiin lukemiin. Reisitaskussa ollut kännykkä oli sekin hiestä märkä. Kun otin kännykkäkameralla kuvia perkatusta taimikosta, ihmettelin kuvien autereisuutta. Lopulta huomasin, että kännykän kameran linssikin oli hiestä huurussa. Siinäpä olikin luontainen suodin kameran linssissä. Oikeastaan kuvasta tuli aika utuinen. Löytyihän sieltä kuusen taimetkin. Näin sitä saa taiteellisia kuvia kännykälläkin.

Taimikko.jpg

Pelloilla on kevätkylvöt tehty jo toukokuun puolella. Viljat ovat oraalla. Nyt pellot ja marjakasvustot tarvitseisivat kunnon sateen. Tämä puita riuhtova tuuli kiskoo vain multaa pelloilta, eikä kosteutta näytä olevan tulossa. Muutamana iltana satoi ihan pienen pieniä pisaroita juuri sen verran, että leskenlehden höytyvät saivat pisaroita koristeeksi. Muutoin kosteutta ei taivaalta ole tullut.

Leskenlehti.jpg

Mitäpä kesä olisi ilman kärpäsiä. Voikukkien lisäksi keltaisena hohtavat myös kullerot. Tässä tosin on kuvassa aasiankullero. Se on meidän luontaista kulleroa oranssimpi. Kulleroita katsoessa mieleen tulee aina biisi voipallosta, jonka elämä tuo. Monella koronakriisin myötä voipallo taitaa olla hukassa. Toivotaan, että kaikille elämä vielä voipallon tuo.

K%C3%A4rp%C3%A4nen%20ja%20kullero.jpg

Pellolla kukintaansa aloittivat saskatoonit. Pihassa omenapuut alkavat avata kukkiansa. Kimalaisilla riittää nyt mesibaareja. Huolestuneena kävin vilkuilemassa, että kiskooko tuuli jo saskatoonin kukat mukaansa. Vielä pensaat näyttivät olevan valkeana kukista. Olen miettinyt usein pölyttäjäkatoa. Meillä luonnon kimalaisia on todella runsaasti. Luulenpa syynä kimalaisten runsauteen olevan monipuolisessa viljelyssä ja rannan pajukoissa. Kimalaisille on ruokaa kevään ensimmäisistä pajun kukista aina loppukesästä kukkiviin luonnon kukkiinkin. Käytettyjen torjunta-aineiden lisäksi pölyttäjien runsauteen vaikuttavat mielestäni myös se, että kaupunkien viheralueet, yksityiset pihat, monokulttuuriviljelykset ovat ilmeisesti liian steriilejä jo. Pitkälle jalostetut koristekasvitkaan eivät ole aina pölyttäjien mieleen. Niissä heteet ja emit ovat muuttuneet terälehdiksi. On näin saatu komeita kerrannaiskukkaisia lajikkeita. Oletteko nähneet hybridiruusuissa pölyttäjiä? Minä en ainakaan omassa äitienpäiväruusussa nää yhtäkään. Sen sijaan, kun juhannusruusu tai valamonruusu kukkii pöriseviä niissä kyllä riittää.

Omenan%20kukat.jpg

Ennen (vanhaan) puhuttiin hortoilusta, kun ei oikein tiedetty missä ollaan tai mihin mennään. Nyt hortoilu on saanut uuden merkityksen villivihannesten keruusta. Meillä villivihanneksista nokkosta kasvaa aivan tuhottomasti. Sitä yritänkin hyödyntää, sikäli mikäli ehdin sitä kerätä. Nokkosesta pidän enemmän kuin pinaatista. Siinä on potkua enemmän kuin pinaatissa. Riesana on sen hidas kerääminen. Jonkun verran saan nokkosta talteen talven varalle, kun yritän kerätä isomman satsin, josta osan teen ruoaksi ja osan laitan pakastimeen. Tavallisesti teen nokkosesta keittoa. Perjantaina tein nokkosesta raejuuston kanssa pannukakkua. Siitä tuli ihan hyvää. Pannari on mielestäni helpompi tehdä ilman kananmunaa kuin letut, joten siinä syy pannariin. Letut eivät oikein pysy kasassa ilman kananmunaa tai niistä tulee liian paksuja mielestäni. Kun kerta hortoilun vauhtiin pääsin, päätin etsiä vielä horsman versoja. Pikkusen olin horsman keruussa myöhässä, mutta löytyihän niitä oikein varjoisasta paikasta. Paistoin horsman versot voi-rypsiöljyseoksessa paprikan kanssa. Sekaan heivasin myös kaupan lihapullia ja maustoin Ryytirannan yrttisuolalla ja mustapippurilla. Syötävää tästäkin pöperöstä tuli. Hormista en ole vielä oikein innostunut, mutta mikäpä se ei voissa paistettuna hyvää olisi. Ohjeissa horsmalle on usein oikein kermainen kastike, mutta minä pläjäytin salaatin päälle jogurttikastiketta, jonka maustoin taas Ryytirannan yrttisuolalla ja voikukkasiirapilla sekä tilkalla viinietikkaa. Ei siinä enää mitään kermakastikkeita tarvinnut. Tuhtia ruokaa oli ja hyvin upposi nälkäisiin syöjiin.

Hortoiluruokaa.jpg

Mukavaa kesäkuuta!