Järvi näytti olevan vesillä alkuviikosta. Asteitakin mittarissa oli monena päivänä plussan puolella. Nyt on ollut kymmenkunta astetta pakkasen puolella. Oletin, että järvellä olisi mitä mainioin keli luistelusuksille. Eipä ollut. Sukset upposivat pintakohvasta läpi, eikä meinanneet nousta millään lumen pinnalle. Tuulikin oli mahdottoman purevaa, joten puoli kilometriä taivallettuani käännyin takaisin.

Olin päättänyt ulkoilla raikkaassa ilmassa. Vermeiden vaihtoon siis. Hiihtotakin vaihdoin toppatakkiin, monot vaelluskenkiin, hiihtohanskat kolmisormihanskoihin, kypärämyssy pipon alle ja kamera mukaan. Lumikengät jalkaan ja eräsauvat kätösiin. Sitten menoksi: järvelle, rantapolulle, padolle ja järveä pitkin kotiin. Reisiä palelsi vietävästi. Hiihtohaalari olisi pitänyt vaihtaa toppahousuihin. Muutoin reissu lumikengillä sujui mitä mukavimmin. Ei ihan hankikelin veroista, mutta poluilla ja järvellä lumikengät kannattelivat kohtalaisesti. Rantaheinikossa ja rannan vitelikossa ne upposivat ihan reilusti, mutta taival niiden kohdalla oli sen verran lyhyt, että kunto ei loppunut ihan kesken. Nyt luonnossa liikkumiseen alkaisi olla varmaan metsäsukset ja -sauvat parhaat välineet. Pitää testata seuraavalla ulkoilukerralla.

Mitäpä reissultani löysin.

Rantapolun ja -vitelikon pehkoihin oli kasvanut jäälehtiä.

Ilmiselvä koivunlehti:

J%C3%A4%C3%A4lehti2.jpg

Jäälehtipistiäisen toukkia:

J%C3%A4%C3%A4lehti1.jpg

Toukkien syömä lehti:

J%C3%A4%C3%A4lehti4.jpg

Jääkukkanen poimijalle:

J%C3%A4%C3%A4lehti3.jpg

Kasvihuoneen ikkunassa oli pitsiverho, jonka takaa näkyi pakkasaurinko:

Heijastus.jpg

Tähän voisin kirjoittaa, että taivalsin läpi jäisen sateen. Silmiäni pieksivät jääkiteen. En nähnyt kunnolla eteeni. Hämärästi jäisen verhon läpi siinti koivikko. Huijasin. Tämäkin on heijastus kasvihuoneen jäisessä ikkunassa.

Heijastus2.jpg

Leppoisaa lauantai-iltaa.