Yhtenä päivänä YLE Uutisissa oli juttu, jossa ennustettiin ruokapulaa. Samantapaisia kirjoituksia on ollut useissakin nettilehdissä. Tämän koronakriisin seurauksena on huomattu, kuinka maailma on pieni. Ensin tuli virus. Sitten sakkaa talous. Seuraavaksi on pula työvoimasta ja auts: Osasta elintarvikkeista on tulossa pula, kun työvoima on palannut koteihinsa ja rajat ovat kiinni. Mies tuumi, että ryytimaata pitänee laajentaa. Aika pieni on ryytimaamme ollutkin taka vuosina. Pottupenkin päähän olen kylvänyt hiukan salaattia ja porkkanaa. Satoa on tullut vaihtelevalla menestyksellä. Olen jättänyt ryytimaani hoidon herran haltuun. Satoa on tullut, jos on ollut tullakseen. Kasvihuoneeseen sen sijaan olen panostanut. Toistakymmentä tomaatin tainta ja puolikymmentä kurkun tainta on tuottanut satoa loppukesästä syksyyn. Toiveissa on syödä omia tomaatteja tulevanakin kesänä. Pieniä ovat vielä maatiaistomaattini. Mutta ovat aikaista sorttia, joten sopimoilleen ovat kesäkuun alussa istutettavaksi kasvihuoneeseen.

 

 

Kasvihuonekurkut ovat vielä tuossa siemenpussissa. Lähtipä maatalouskaupan telineestä mukaan myös kesä- ja talviporkkanan siemeniä ja kesäkurpitsan siemeniä. Munakoison siemeniä en ole löytänyt. Olisin halunnut kokeilla niiden kasvatusta, kun tykästyin munakoison makuun. Jospa noista edes jonkilaisen ryytimaan saisi. Ihan omavaraisuuteen ei noilla taida yltää. Joskus kesäkurpitsoita on tullut vähän liikaakin. Lapset kyllästyivät muutamana kesänä tyystin kesäkurpitsoihin. Heillä taisi kesäkurpitsat tunkea jo korvistakin. Porkkanoita meillä ei ole koskaan ollut liikaa. Tosin kellarissa eivät säily hyvänä kovin pitkälle kevääseen. Naapurin emäntä raastaa osan porkkanoista syksyllä pakastimeen, jossa raaste pysyy raikkaana ja mehevänä kevääseen saakka. Jotenkin minulla tuo säilöntätapa on jäänyt käyttämättä. Hyvä, kun saan nostetuksi porkkanat maasta ennen lumia.

 

 

Kevätkylvöjä saa vielä odotella. Kävimme vähän pitemmän kävelylenkin tänään. Hanki kantoi lumisilla kohdin hyvin. Tiet ja liikutut polut ovat jäisiä ja liukkaita, joten turvallisempaa oli kävellä hankia pitkin. Joissain kohdin kävelimme latu-uraalla. Siinä oli käveltävä varovasti, kun uusi lumi on silkan jäätikkään päällä.

 

 

Aamulla putsailin kameran kennoa. Kameran kennon puhdistus on työ, jonka mielelläni ulkoistaisin. Väkiselläkin joku pölyhiukkanen tuppaa jäämään kennolle. Puolenkymmentä kertaa avasin peilin ja putsasin kennon. Lopussa jonkinlaiseen tulokseen pääsin. Kokeilin kuvata taivasta ja lunta. Näyttäisi, että ainakin suurin osa pölystä lähti pois. Ylimääräisiä pilkkuja ei näy kovinkaan paljon.

 

 

Täältä on pitkä matka kamerahuoltoon, joten olen yrittänyt putsata kameran itse. Hermot siinä tosin tuppaa loppumaan. Jospa taas pääsisi jonkun kuukauden eteenpäin, ennen seuraavaa tuskastuttavaa puhdistusoperaatiota. Tässäpä voinkin kysyä järkkärikuvaajilta, että putsaatko kameran kennon itse vai vietkö huoltoon?

Pysykää terveinä ja muistakaa suojautumisohjeet!