Miltä syyskuu tuntuu? Tavallisesti se tuntuu pakkasen puremana aamuisin, lämpönä päivällä ja kylmän kosteana sateena. Mitä syyskuu tekee? Syyskuu pukee pihlajat punaisiin marjoihin, värittää sen lehdet keltaiseksi, oranssiksi jopa punaiseksi. Se kahisuttaa koivun oksia, varistelee jo keltaiseksi menneet lehdet puista alas. Se saa lehtisateen aikaiseksi haavikossa. Se värittää maiseman minun väriseksi. Taidepiirissäkin porukat hihkaisee, että hei, täällä on sulle sun värinen kuva. Tämä seuraavakin kuva on hyvin minun värinen. Kuvassa on kaksi kuvaa, toinen koivun rungosta ja toinen pihlajan oksistosta. Kamera yhdisti kuvat yhdeksi. Tämä on nykykamerassa mukava ominaisuus, päällekkäisvalotusta.

P%C3%A4%C3%A4llekk%C3%A4isvalotus1.jpg

Toinen samasta aiheesta otettu kuva. Hiukan hillityimmin värisävyin. Päällekkäisvalotus kiehtoo minua. Aivan kuin kaksi kuvaa sulaisi tai uppoaisi yhteen.

P%C3%A4%C3%A4llekk%C3%A4isvalotus2.jpg

Rokuallakin oli syyskuun loppupuolella ruskan sävyjä. Luvattoman harvoin siellä tulee käytyä ihan kuvaamassa, mutta työreissulle otan aina kameran mukaan. Joskus tulee jopa kuvia napsituksi. Nyt jälkikäteen kuvia katsellessa tuntuu kuin syyskuu olisi ollut hyvin aurinkoinen.

Rokua.jpg

Rokuan jäkäläkankailla ruskan merkkejä ei juurikaan näy. Järvien, lampien ja suppien laitamilla lehtipuut ja varvut vaihtavat väriä samoin kuin suolämpäreiden ja rantojen ruohot. Joskus voi tavata reissullansa myös lintuja. Tällä reissulla korpit kiertelivät harjun yllä ja jäkäläkankaalla teeriuros oli syömässä marjoja.

Teeri_uros.jpg

Syyskuun loppu oli lintujen aikaa. Kotoisella Ahmaskankaallakin on tänä syksynä näkynyt metsäkanalintuja. Suppilovahverojahdista tullessa kotikankaalla taapersi naarasteeri. Aikaisemmin reissulla näkyi pariin otteeseen teerenpoikue. Metsäkanalintujen kohdalla pesintä näyttää onnistuneen menneenä kesänä hyvin.

Teeri.jpg

Päivät olivat vielä syyskuun lopulla lämpöisiä, mutta illan tullen ilma viileni. Peltojen ylle ja metsäteille sumu nousi illan tunteina ja viipyili aamuun. Sumu sotkee linnun aisteja. Tämäkin metso katseli tyystin toiseen suuntaan, kuin mistä auto tuli. Lopulta se päästi ihan viereen ennen, kuin ponkaisi siivilleen ja lensi metsän siimekseen. Auto on aika hyvä lintubongauksessa.

Metso.jpg

Koska jokasyksyinen reissu lintutornille oli vielä tekemättä, kävelin yhtenä päivänä Ahmasjärven lintutorniin ihailemaan tämän syksyn ruskaa. Ei ruska tänä vuonna vetänyt vertoja vuoden takaiseen. Ruska alkoi jo myös mennä ohi. Osasta koivuja lehdet olivat jo karisseet. Komealta kotijärvi tornista käsin kumminkin näytti. Lintuhavaintoja en tornista kuitenkaan tehnyt. Pesineet linnut olivat jo lähteneet muuttomatkalle.

Ahmasj%C3%A4rvi.jpg

Tornista alas tullessa piti vielä ikuistaa lintutornin portaa. Mukavasti varjot piirtyivät harmaisiin portaisiin, hopeisiin portaisiin, joita reunustivat kullan keltaiset lehdet.

Portaat.jpg

Vielä kauniiksi lopuksi retkelle vihreänä hohtava kärpänen kipitteli koiranputken unohtuneella kukinnolla ja surisi, että vielä on kesää jäljellä.

K%C3%A4rp%C3%A4nen%20kukassa.jpg

Syyskuu jäikin mieleen lämpimänä ja aurinkoisena. Myöhään illallakin vielä sääsket inisivät ja mäkärät purivat. Se on harvinaista syyskuulla.