Hyvää ystävänpäivän ja laskiaissunnuntain iltaa. Tämän kaksoisjuhlapäivän kunniaksi pääsette minun ja Sohvin mukana jään ja lumen maahan. Tervetuloa mukaan!

Lähdimme matkaan ystävänpäivän aattona eli eilen. Tie on aurattu Puolanka-Hyrynsalmi-tieltä Hepokönkään parkkipaikalle. Varasimme mukaan lumikengät, mutta niitä emme tarvinneet. Polku oli hyvin kovaksi tallattu. Pitävillä vaelluskengillä pärjäsi polulla hyvin. Portaissa piti olla varovainen, mutta niidenkin alameno ja ylöstulo sujuivat kaiteesta tukea ottaen. Vaihtoehtona olisi ollut laskea pyllymäkeä portaiden vierestä.

Hepokönkään putouksesta oli muodostunut jääputous. Vesi kuitenkin virtasi jääkerroksen alla ja muodosti kohinan, joka ei ihan vastannut keväistä veden jylinää. (Harmi, kun tänne ei voi liittää videoita, jotta äänenkin saisi mukaan.) Puissa on lunta, mutta normaalia vähemmän. Edes matkanvarrella olleilla korkeilla vaaroilla ei ollut nyt tykkyä nimeksikään. Hepokönkäällä on tehty lankkupolku ja portaita, joita pitkin voi mennä putouksen alapuolelle jokivarteen. Tämä kuva on suurinpiirtein puolessa välissä olevalta katselutasanteelta. Tähän saakka matkanteko oli vaivatonta.

 

Puolenvälin krouvin jälkeen olivat lumiset portaat, joissa piti olla tolokkuna. Lumi oli tallaantunut portaisiin pyöreäksi palteeksi. Topakasti polkaistut vaelluskengät ja lujasti kaiteeseen isketyt näpit, pitivät yhdessä alasmenon hallittuna. Alhaalta voikin sitten ihailla jääputousta vasten taivasta. Aurinko valaisi kallioseinämien yläosan ja putouksen niskalla olevan puuston, mutta alas sen säteet eivät vielä päässeet. Pakkasta oli auton mittarin mukaan parkkipaikalla viitisentoista astetta, mutta alhaalla sitä tuntui olevan nenänpäämittarin mukaan enemmän.

 

Hepoköngäs on Heinijoessa ja Heinijoki on taas Kiiminkijoen latvavesiä. Kohti Pohjanlahtea ovat nämä vedet matkalla. Putouksen niska oli jäässä, mutta putouksen alla virtaus pitää joen sulana.

 

Tässä on saukkojen laskiaismäki. Piti ihan kotona kuva isontaa ja katsoa, että oikeastiko saukot ovat tuosta huitaisseet mäkeä alas. Luulin välillä, että lumimöykkyjen pyörimisjälkiä nuo ovat, mutta isonnettuna niissä näkyi tassujen jarrutusjälkiä. Aika hurjaa on saukkojen mäenlasku.

Portaiden nousu ylös oli helpompaa kuin alasmeno. Takaisin ylös kiivetessä kohtasimme minulle uuden tuttavuuden. Pohjantikka naputteli polun vieressä puuta. Se oli aika peloton. Hyvin antoi etsiä sopivaa kuvauspaikkaa. Muita lintuja retkellämme emme sitten kohdanneetkaan.

Ylhäällä könkään niskalla istuimme laavun penkille ja nautiskelimme retkieväitämme. Makkaratulia emme tehneet. Kuuma mehu ja tee sekä pienet purtavat riittivät tällä kertaa. Aurinko lämmitti jo hitusen poskia ja paljon enemmän mieltä. Siinä istuskellessa näki myös, kuinka aurinko ja talven taika heittelivät yhdessä ilmaan tähtipölyä.

 

Hepokönkäällä ei ollut ruuhkaa. Palatessa laavulla tuli kaksi henkilöä vastaan. Kiinnitimme huomiota myös laavun siisteyteen. Joko ihmiset ovat tulleet siistimmiksi tai metsähallituksen huolto on toiminut kiitettävästi. Kiitos siisteille retkeilijöille ja huoltoporukalle. Tällaisella paikalla on ilo käydä. Ystäviä emme tavanneet. Emmekä käyneet myöskään sukua moikkaamassa. Elämme ja retkeilemme tällaisessa koronakuplassamme. Kauppa-asiat hoidimme paluumatkalla kaupassa, jossa käymme muutoinkin. Koronasta huolimatta aina ei tarvitse jäädä neljän seinän sisälle. Tavatkaa ystäviä ulkoilun merkeissä. Siinä tulee kaksi tai kolme kärpästä yhdellä iskulla. Hyvää ja kaunista nousuviikkoa!