Kuinka näin keväällä saakaan törsättyä aikaa vaivaisen puolenkymmenen kilometrin kävelylenkillä. Lintujen tunnistuslista on saanut minut tarkkailemaan isompia ja pienempiä tirppoja ihan uudella innolla. Välillä tulee tuijoteltua lumen alta paljastunutta maata. Onko jokin muuttunut sitten viimesyksyn?

Heti kotipihalla näin kevään ensimmäisen peipposen. Olen kuullut sen laulua jo muutamana päivänä, mutta näköhavainto puuttui. Rantametsessä näin sinitiaisia ja keltasirkkuja. Talvi oli katkaissut lopullisesti vanhan haavan, joka oli täynnä koloja. Siinä meni monen linnun pesäkolo. Vielä viimekesänä katkeamiskohta ei ollut irtipoikki. Kuljinkin monet kerrat tuosta alitse ja mietin, että rysähtääkö tuo tyvi niskaan.

Talven%20tuho.jpg

Kävelin jäätä pitkin padolle. Padolla olivat edelleen joutsenet ja pari telkkäparia. Lintutornilla oli melkoinen parvi tiaisia, mutta ne eivät tulleet kuvausetäisyydelle. Peipponenkin lauleskeli, mutta ei näyttäytynyt minulle. Käpytikka sentään antautui kuvausetäisyydelle. Se oli päättänyt tehdä silppua sähköpylväästä.

Hyvä tähtäys

K%C3%A4pytikka1.jpg

ja sitten hullua takomista.

K%C3%A4pytikka2.jpg

Lintutornilla heitin kintasta, että kävelisinkö järven poikki kotiin, vai kiertäisinkö pitemmän lenkin pelto- ja metsäteitä vanhalle sillalle ja sieltä kotiin. Valitsin pitemmän lenkin. Useilla pelloilla näin kurkia. Kurkia ei näytä haittaavan pelloille levitetty kalkki. Täällä muut pellot ovat vielä lumen peitossa paitsi nämä kalkitut.

Kuret%20pellolla.jpg

Yksi kantokin tuli ikuisettua kotimatkalla.

Kanto.jpg

Jälleen kerran keväinen, sankka lumisade:

Rannan%20puut.jpg

Minusta oli hupaisaa, että vietin rantametsässä toveroisen seuraten sinitiaisten touhuja. Enpä saanut silti niistä kuvaa. Tässä kirjoittaessani sinitiaisia tuli työhuoneen ikkunan taakse napsimaan pensaiden ja perennojen viimekesäisiä siemeniä.

Sinitiainen.jpg

Hyvää nousuviikkoa!