Olemme saaneet nauttia syksyn kauniista päivistä. Toki niitäkin myrskyisiä sadepäiviäkin on mahtunut viikkoon. Kuitenkin haluan nyt kirjoittaa kauniista päivistä. Keskiviikko-aamuna lämpöä oli vain muutama aste. Sumu leijui auringon nousun aikaan pellon yllä. Nousevan auringon valo siivilöityi sumusta kauniina jo puidun viljapellon ylle. Tämä aamu jäi kirpeän kauniina mielen ja kameran muistiin.

Lauantaina suuntasimme auton keulan kohti Kainuuta ja Sotkamoa. Mikäs oli lähtiessä, kun urakoitsija hoiti puintihomman kotona ja kipparoi vielä viljakärryt katon alle sateen alkaessa. Toki reissun syy oli ainutkertainen. Pääsimme vieraaksi häihin. Häät olivat todella mukavat. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Juhlien pitopaikka ansaitsee myös kehuja. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mieleen eritoten juhlatarjoilusta jäi punajuurimousse vaalealla leipäviipaleella. Katselin jo reseptiä netistä, mutta kovin olivat erilaisia versioita.

Muutama sananen juhlien pitopaikasta ja jokunen kuvakin. Juhlat olivat Haapalan B&B:ssä. Tilalla on majoitusta, ravintola ja panimo. Majoitusta emme tällä kertaa testanneet, mutta pistimme paikan mieleen tulevaisuuden varalle.

Tämä ei ymmärtääkseni ollut kenenkään majoitustilana. Kuvia jouduin valikoimaan tarkkaan, koska juhlakansaa oli useimmissa kuvissa.

Ravintola oli vanhassa hirsinavetassa. Katossa näkyivät vanhat päreet ja palkit. Tunnelma ravintolassa oli mukavan intiimi.

Navetan uudemmassa osassa oli sitten tilan panimo. Tilan oluita sai ostaa mukaan. Minä en ole oluiden ystävä, joten en pysty sanomaan juuta enkä jaata oluiden mausta. Ympärillä oleva juhlakansa kyllä kehui oluita kovastikin. Tarjolla oli myös tilan alkoholitonta olutta, joka sai vieressäni istuvalta nuorelta mieheltä hyväksyvän lausunnon. Kotiin ostettuja maistiaisoluista mies maistoi kuusenkerkkäoluen ja totesin sen vallan mainioksi. Illan pimeydessä ajelimme kohti kotia. Sade saavutti meidät Paltamon jälkeen. Vettä tulikin sitten välillä oikein rankasti. Totesimme kotiin päästyämme, että eipä ihme, että Naapurivaaran tanssit jäävät meiltä käymättä. Matka Sotkamoon on sen verran pitkä ja pimeällä vähän raskaskin ajettava.

Aamulla arki alkoi isännällä. Viljan kuimaamoon laitto ja niin poispäin. Minä katselin sadetta enteilevää ilmaa ikkunasta ja tiirailin tirppoja takapihan omenapuusta. Tiltaltista en ehtinyt ottaa kuvaa, mutta punarinta valloitti oksan tiltaltilta. Omenoita on puissa niin paljon, että tästä puusta katkesi jo latvakin. Tosin latva on katkennut jo useita kertoja.

Päivällä käväisin lenkillä Ahmaskankaalla. Tatteja on noussut hurjasti, mutta kangasrouskuja ei vieläkään näkynyt. Puolukat alkavat olla paikoin poimintakypsiä. Perjantai-aamuna kävin poimimassa sangollisen, mutta ne piti kerätä aukkopaikasta. Metsäisemmässä kohdassa puolukat olivat vielä raakoja. Keittelin puolukoista ja näistä makeista isoista omenoista muutaman purkillisen hilloa. Täytyypä kehua, että hyvää tuli. Hillo maistui sekä hirvenlihawokin että vaniljajäätelön kyytipoikanakin. Nyt illalla pellon ylle ilmestyi sateenkaari. Hauskasti sateenkaari pätkittyi valon tai puuttuvien vesipisaroiden vuoksi. 

En ole saanut haetuksi vielä uutta näyttöä. Kauankohan vie, että kyllästyn kiskomaan johtoja irti ja jäähdyttelemään näyttöä. Siispä kuulumisiin.