Tämän juhannuksen virtuaalikukkakimppuuni keräsin villejä lupiineja. Noita rakastettuja ja vihattuja tien varsien ja pellon pientareiden kukkijoita. Olisin voinut tehdä myös ekoteon ja poimia niitä maljakkoon. Kuvaushetkellä sääskiarmeija vaan iski niin tuhannesti korvanlehtiini ja kämmenselkiini, että kimpun kerääminen jäi. Ehkäpä minä tämän postauksen jälkeen lähden kävelylle ja käyn keräämässä kukat maljakkoon tai ainakin muutaman varren. Lupiinija oli tien laidalla niin paljon, että montakin maljakkoa täyttyisi. Ihmiset rakastavat tätä helppohoitoista perennaa, joka Sohvin sanoin leviää kuin punatauti juoksuhaudassa. Niinpä tämäkin kasvusto yrittää ryömiä tien laidalta peltomme puolelle. Onneksi emme ole luomuviljelijöitä, muutoin hävittäminen pellolta olisi aika hankalaa. Nyt normaalit rikka-aineet pitävät lupiinin poissa viljan seasta. Lupiinihan sisältää myrkyllisiä alkaloideja, joka aiheuttaa rehun seassa karjan sairastumista. Lupiini syrjäyttää myös karumpien paikkojen luonnon kasvimme kuten kissankellon. Ei lupiini turhaan ole haitallisten vieraslajien listalla. Sen hävittäminen kokonaan taitaa olla aika työlästä, mutta kurittaminen niittämällä kukinnan aikana pitää kasvustoja kurissa. Siemenet säilyvät maaperässä itämiskykyisenä jopa likemmäs sata vuotta.

 

Komea kukkahan komealupiini on, siis ihan nimensä veroinen. Lupiini sitoo myös ilmakehän typpeä juurinystyräbakteerien avulla, joten niittojäte kannattaa kerätä pois. Näin kasvupaikka ei pääse rehevöitymään ja karumpien kasvupaikkojen kasvit saavat mahdollisuuden.

Juhannusyönä tanssi oli työnä ihan oikeasti meille muutoin laiskoille juhannuksen viettäjille. Lahden toisella puolen oli juhannustanssit nuorisoseurantalolla. Sinnepä polkaisimme pyörillä saunan ja ukkoskuurojen jälkeen. Hiki tuli jo kotikujalla. Kangas oikein höyrysi lämmöstä ja kosteudesta. Eikä hiki myöskään päässyt kuivumaan koko iltana. Olimme ensimmäisen tanssisetin aikana ainut pari tanssilattialla viimeistä setin kappaletta lukuun ottamatta. Orkesteri oli tuttu paikallinen Tanssiorkesteri A Nelonen. Soitto oli niin hyvää, että pitkän tanssitauon jälkeenkin pysyimme rytmissä ja askeleet muistuivat mieleen. No, sottiisijenkka kyllä oli päässyt unohtumaan. Tanssit loppuivat juhannuskokon sytyttämiseen kello 22. Eipä pitempään olisikaan jaksanut pistää jalalla koreasti. Kyllä kolme tuntia perinteistä tanssihyppäämistä vie jo voimat. Kokon jälkeen oli mukava viilettää pyörällä kotiin alamäkeä. Tuuli vaan vilvoitti mukavasti.

Puolenyön seutuvilla ei oikein tiennyt oliko aurinko laskemassa vai nousemassa. Horisontissa laskupuolella oli ukkospilvi, mutta nousupuolella näytti tällaiselta. 

Rannan koiranputket ovat jääneet niittämättä. Siispä kesäyön bokeh-kuva tuli koiranputkesta ja kärpäsestä pitkällä zoomilla.

Juhannusaaton ja -yön ukkoskuurot raikastivat ilman. Tänä aamuna järvellä puhalteli mukavan navakka tuulen henki. Sorsaemoja oli aamulla poikasineen kotirannassa kaksi. Aamupuuron jälkeen hipsin kameran kanssa rantaan. Jäljellä oli kuvattavaksi tämä pienempi sorsapesue. Meillä muutti piisami kotirannalle pesimään. Piisami on tarkka reviiristään. Ehkäpä piisamin äkäisyyden vuoksi tänä kesänä eivät vesilinnut ole tuoneet aikaisemmin poikasiaan tähän rantaan. Joutsen on tietysti iso lintu, joten se voi antaa piisamille huutia. Sorsat ja telkät ovat pieniä, joten ne joutuvat väistämään piisamia.

Nauttikaa kesästä ja pysykää pinnalla!