Laitanpa välillä tänne pienen koosteen siitä, mitä olen värkännyt taidepiirissä kuluvana talvena. Ensin tulee kännykkäkuvia, joiden laatu ei vedä vertoja kameran kuville, mutta minä en ole kuljettanut oikeaa kameraa taidepiirissä mukanani. Homma oli sitä paitsi niin nopea tempoista, että kuvien ottaminen meinasi unohtua kokonaan. Pari viikkoa sitten kokeilimme uutta tekniikkaa tehdessämme monotypioita akryyliväreillä ja Gelli Arts -levyillä. Lehdestä leikkasimme sapluunoita käytettäväksi grafiikan teossa. Leikattavan paperin täytyy olla aika hyvin kosteutta kestävää, muuten se mössääntyy käsittelyssä. Piirtoheitin kalvo tai jokin vahapintainen paperi toimii varmaan paremmin ja vedoksia voi tehdä enemmän ja kokeilla eri värejä.

Ensin telataan akryyliväri levylle. Hommassa pitää olla nopea, jotta väri ei ehdi kuivua levyyn kiinni. Vahingosta viisastuneena lisäsin väriin hidastetta, jotta ehdin levittää värin paremmin.

Sapluunamaalaus1.jpg

Kun väri on telattu levyyn, levyn pinnalle painetaan paperi, johon väri painellaan kiinni. Paperi otetaan levystä irti ja nostetaan kuivumaan. Tässä pari minun paperipohjaa. Levy tulee pestä vedellä jäljelle jääneestä väristä ennen, kuin väri kuivuu siihen kiinni.

Monotypiapohjia.jpg

Seuraavassa vaiheessa levylle asetetaan leikattu sapluuna ja sitten telataan uusi värikerros päälle. Minulla on tässä lehdestä leikattu kurkun lehti.

Sapluunamaalaus2.jpg

Värin levittämisen jälkeen sapluuna irroitetaan varovasti, jolloin sapluunan paikka jää ilman väriä. Tässä vaiheessa opettaja tuli hätään, kun en meinannut muistaa irroittaa sapluunaa. Sapluunan irroittamisen jälkeen aiemmin pohjavärillä painettu paperi läntätään levyn päälle ja väri painellaan paperiin. Huomata pitää, että kuvasta tulee sapluunan peilikuva. Tämä kuva on erittäin epätarkka, muuta halusin sen mukaan, koska tässä kohden minä aina meinasin hätäillä.

Sapluunamaalaus3.jpg

Valmiita monotypioita minun malliini:

Monotypioita.jpg

Sapluunan tulee olla aika selkeä ja sapluunan materiaalin jämäkkää. Vihreässä lehdessä väri levyllä ehti kuivua ennen, kuin sain läntätyksi paperin levylle. Punaisessa lehdessä kurkun kärhö alkoi jo sassaroitua, joten se repesi pois. Osa kavereista sai tosi hienoja töitä tällä tekniikalla. Minun pari tulosta näätte tuossa ylenpänä, joten voitte arvata, että en oikein innostunut hommasta sen enempää. Väriä kuluu tähän aika paljon. Painopaperin tulee olla väriä imevää, mutta kestävää. Kaverini innostui tekniikasta ja aikoi kokeilla tätä lasten kanssa. Mietiskelin, että tähän voisi lasten kanssa käyttää vaikka pullovärejä, jotka ovat edullisempia kuin taiteilijalaadun akryylivärit. Pohjassa voi käyttää useita värejä, joita ei ole sekoitettu kovin hyvin. Silloin saa vaihtelua mukavasti kuvaan. Minä telasin pohjan väriä liikaa, jolloin väri meni liian tasaiseksi. Toinen värikerros voi olla sitten yksivärinen. Silloin on nopeampi levittää, eikä sapluuna ehdi jämähtää levyyn kiinni.

Sitten hyppäys vanhaan hyvään aikaan ja tekniikkaan, jota voi ja täytyy työstää kerta toisensa jälkeen, flaamilaiseen kerrosmaalaukseen. Minä olen muistanut kaiholla toissa syksyistä suppisretkeä. Sen retken oppaan ja suppisvainukoiran ikuistin flaamilaisella kerrosmaalauksella kankaalle. Maalaukseen kului aikaa toista vuotta, joka on aika lyhyt aika. Luin juuri, että Leonardo da Vinci maalasi Mona-Lisaa kolmetoista vuotta, joten nopeastihan minä tauluni valmiiksi sain. Tosin Leonardolla ei tainnut olla mallista digikuvaa, kuten minulla. Eikä minun tarvinnut maalata ketään porvarisrouvaa vaan ihan aito metsäinssi oikeassa metsässä kauniina lokakuisena päivänä. Pohja on puoliöljypohjustettu pellavakangas.

Flaamilainen%20kerrosmaalaus_sienest%C3%

Toinen maalaus on aikalailla sitten mielikuvituksen tuotetta. Siihen olen laittanut muistoja syksyiseltä Lapin reissulta. Tämä on akryyliväreillä tehty korkeaan kiilakehyspohjaan. Sanotaanko tuota deep edge -pohjatyyppiä 3D-pohjaksi Suomessa. En ole varma. Pohja on tuollainen pitkänomainen, joten maisemalle aika sopiva. Kehystä tällainen pohja ei tarvitse, eikä sitä siihen voi laittaakaan.

Kettu%20ja%20teeret.jpg

Tätä naistenpäivää olen viettänyt aamupäivän hiihtämällä mitä upeimmassa säässä. Keli oli myös mitä mainioin. Hiidellessä kävi mielessä, että on oikea nautinto hiihtää näin loistavissa olosuhteissa. Nyt iltaa kohden sää on muuttunut entistä tuulisemmaksi ja välillä vähän sateleekin. Joten hyvän sään aikana tuli ulkoiltua. Iltapäivällä sain Sohvin luona makoisaa puolukkapiirakkaa, joten mitäpä tässä olisi valittamista.