Päivän sana taitaa olla nyt kotoilu. Meillä tosin se taitaa olla ulkoilu. Ulkoilua työn merkeissä ja ulkoilua ihan huvin vuoksi. Täytyypä sanoa, että onneksi on kevät ja onneksi on tilaa ympärillä. Mikäs on sen mukavampaa, kuin aloittaa päivänsä lintujen kevätkonsertilla. Yhtenä aamuna huomasin jo muutaman kottaraisen ison kuusen latvassa vislailemassa. Yhtenä iltana taas iltalenkillä näimme padolla saukkoja. Ilmeisesti emo ja poikanen. Poikanen säikähti meitä ja alkoi vinkua hädissään. Se ei oikein tiennyt minne menisi. Välillä ui ojassa ja välillä livahti rannan lumille juoksentelemaan mutkilla. Jätimme saukot rauhaan. Sen koomin en ole niitä nähnyt. Kameran kanssa olen käynyt katsastamassa, mutta silloin ne eivät ainakaan näyttäydy. Joutsenia sen sijaan näkyy yhä tiheämpään. Kovasti vakituinen pariskunta yrittää pitää järveä omanaan ja häätää tunkeilijat. Kuvasta huomasin, että toisen joutsenen pää on pitemmälti ruskea. Onkohan likainen, kun pellolla otetussa kuvassa molemmat ovat valkeita päästään.

 

 

Eivät joutsenet ihan saaneet sydäntä kauloistansa. Mutta melkein.

 

 

Viikko sitten kohtasimme pukkilauman kankaalla. Aika lähelle päästivät. Pysyisivätkin kankaalla, eivätkä tunkeutuisi pellolle ja pihalle.

 

 

Muinaiset suomalaiset pakenivat metsään vaaran uhatessa. Ahmaksella on vanhat niittymaat useiden kilometrien päässä järven taloista. Sinne ovat ahmaslaiset suunnistaneet vainoja pakoon. Itse kullakin talolla on ollut siellä niittysaunat ja eräkämpät. Meillä ei ole siellä kämppää eikä saunaa. Mutta mekin suunnistimme makkaranpaistoon perinteisille pakopaikoille kotipihaa kauemmaksi. 

 

 

Piti tehdä ihan tikusta asiaa.

 

 

Ja etsiä kevään merkkejä ja sulalänttejä.

 

 

Voikaa hyvin!