Tekniikan ihmelapsena olen omaksunut kännykkäkameran käytön arveluttavan nopeasti. Siis otan nopeasti sillä kuvia ja laatu on vähän sinne päin. Järkkäriin tottuneena minun on vaikea ottaa kuvaa näytöltä. Kännykkä heiluu ja huojuu ja kuvat heiluvat halutusta rajauksesta jonnekin muualle. Automaattiasetuksilla rapsin kuvia Kalevalaisessa perinnekylässä. Kuvat olivat kohteeseen nähden ylivalottuneita ja illan itikkainen tunnelma ei päässyt oikeuksiinsa. Kotona pirtin pöydän ääressä kikkailin sitten kännykän kuvien muokkaus -toiminnolla. Jopas alkoi tulla kuviin tunnelmaa. Minähän taisin käydä ihan peikko- tai keijukaislaaksossa. Paikalliset koiranleuat kutsuvat perinnekylää kyllä Muumilaaksoksi.

Kuvan kirkkautta ja värisävyjä sekä lämpöisyyttä säätämällä olisi saanut vaikka tähän mustikkametsän. Tyydyin kuitenkin kesäisen vihreään ja ilta-auringon tunnelmaan.

20180531_195056.jpg

Tulipas vihreitä saniaisia kasvamaan ojan laidalle. Auringon säteet ihan heijastuvat ojan pohjan hiekasta.

20180531_195422.jpg

Hirsiaitta ei olekaan enää harmaa, vaan ilta-auringon säteet saavat hirsien värin hohtamaan lämmintä kesäiltaa.

20180531_195611.jpg

Kiersin pyörällä järven. Paluumatkalla ajoin metsätietä pitkin. Siellä on peltoheiton laidassa ojan yli vielä lahonnut puusilta. Sekin sai hieman lisäväriä pintaansa.

20180531_194805.jpg

Näinhän se on: kesäilta kukkeimmillaan.

Olipahan helppoa muokkailla kuvia hieman kännykän toiminnoilla. Kameralla otettuja ei minulla tuli muuten muokattua kuin rajaamalla. Nettiä varten myös muutan kuvan kokoa, ettei tulisi älyttömän isoa tiedostoa.

Kännykällä kuvaaminen on minusta hupaisaa, kun näkö alkaa olla samaa luokkaa ulkonäön kanssa. Auringon paisteessa näytöltä ei nää edes kohdetta kunnolla saati sitten asetuksia räpeltämään. Olenkin huomannut, että parhaiten kännykän kamera toimii kohtuullisen läheltä otetuissa tilannekuvissa sekä pienehköissä kasvikuvissa. Asetukset ovat tietysti automaatilla. Maisemakuvista tulee yleensä alivalottuneita tai latteita.

Voikukkajutut siirtyivät tuonnemaksi bloginpitäjän yleisen velttouden vuoksi. Mutta kyllä ne vielä joskus löytävät kirjallisen muodon. Voikukkiahan on siirappiin koko kesän, jos muistaa ruohonleikkurilla surauttaa kasvuston matalaksi.