Pimeitä tyyppejä:

Viimeksi kerroinkin, että olen lukenut vinon pinon dekkareita. Räpsinpä kirjoista kuvia, jotka ovat vielä kotona vinossa pinossa. Pohjoismaiset dekkarit ovat olleet enimmäkseen lukemisen kohteena, poikkeuksen muodostavat muutamat brittiläiset tai pitäisikö sanoa skottilaiset dekkarit. Yksi näistä suosikkihamoistani on Ian Rankinin komisario Rebus. Nyt luin Toisen miehen haudassa. Muutama viikko sitten lukaisin Turvaa vailla. Komisario Rebusta ei voi parhaalla tahdollaankaan kuvata sympaattiseksi hahmoksi. Hän on oikea vastarannan kiiski poliisipiireissä. Tupakoiva ja juopotteleva Rebus työntää punaisen nenänsä ja verestävät silmänsä rikollispiirien pesäpaikkoihin ja antaa piut paut isommille herroille ja sisäiselle tutkinalle. Tässä Toisen miehen haudassa on tutkittavana samalla valtatiellä kadonneiden naisten kohtalo. Enpä kerro enempää. Kirja kannattaa lukea, jos päähenkilön tupakointi ja ryyppääminen ei haittaa. Rebus-kirjat ovat kaikki itsenäisiä tarinoita, joten eipä oikeastaan haittaa, että missä järjestyksessä kirjat lukee.

Rankin.jpg

Tanskanmaalla on paljon mätää. Senhän kertoo historiakin. Nykyisen mätäpaiseen niskaansa saa sotasankari, ex-eliittisotilas ja sotaveteraani Oxen Jensenin kirjoissa. Niels Oxen haluaa pysyä vain rauhassa koiransa kanssa, mutta tulee vedetyksi mukaan elitistisen veljeskunnan Danehofin ja tanskan salaisen poliisin väliseen mittelöön. Hirtetyt koirat ovat Oxen kirjojen ensimmäinen osa. Toinen osa on Pimeän miehet. Jens Henrik Jensenin kerronta on mukaansa tempaavaa. Hirtetyt koirat luin hotkimalla. Pimeän miehet ahmin heti perään. Pimeät miehet päättyy siten, että seuraavatkin osat täytyy lukea. Hirtetyt koirat on hyvä kirja. Pimeän miehet alkaa toistamaan tapahtumia jollakin tapaa. Tämä kirjassa alkoi ottaa päähän. Pakko kuitenkin lukea Oxenin uudetkin seikkailut, kun ne ilmestyvät. Oxen on hahmo, joka saa sympatiat väkisinkin puolelleen.

Jensen1.jpg

Jensen2.jpg

Sitten hyppäänkin Ruotsin puolelle. Thomas Eriksonin Pelon kylväjät yllätti minut. Kirjassa ei oikeastaan ole itsestään selvää päähenkilöä. Kirja etenee monen henkilön kautta. Rikkaita ihmisiä alkaa tipahdella murhan uhreina tuhka tiheään. "Maksa tai kuolet" on motto. Kuka onkaan syyllinen, sitä selvittelee käyttäytymistieteilijä Alex King poliisin apuna. Sivujuonteena kerrotaan rikoskomisario Hellmarkin veljen perheen katoamista. Tässä kirjassa mikään ei ole itsestään selvää.

Erikson.jpg

Vähän jännitystä romantiikalla höystettynä saa Nora Robertsin kirjoista. Turvapaikka kertoo ostoskeskushyökkäyksestä hengissä selvinneistä ja heidän tavastaan jatkaa elämää. Kunnes joku jatkaa, siitä mihin henkensä menettäneet ostoskeskushyökkääjät jäivät. Aikaa on kulunut hyökkäyksestä, mutta nyt uhrien elämä järkkyy uudestaan. Minä pidän Robertsin näistä kirjoista, joissa sankarit tai sankarittaret kasvavat nyhveröstä taistelemaan.

Robertsin Ensimmäinen vuosi aloittaa uuden trilogian. Maailman loppu tulee, lähes. Taistelun tuhkasta nousee arjen sankareita, noitia, keijuja ja muuten vaan omituisia. Ikuista on hyvän ja pahan taistelu sekä kamppailu selvitymisestä, kun kaikki on lähes tuhottu. Ensimmäisen vuoden jälkeen ilmestyi myös toinen osa, joka on nimeltään Toinen koitos. Odottelen sarjan kolmatta osaa. Nämä kirjat ovat romantiikan ja fantasian ystäville, aikuisten satuja siis.

Roberts.jpg

Päivät ovat edelleen harmaita. Lauantaina oli jo lupaus valosta, mutta päivä menikin kaupungin humussa. Ulkoilua on tullut työn merkeissä. Meillä palvelu pelaa rouvalle. Bensat sekoitetaan ja autoon pakataan tarvittavat vermeet. Kyytikin hoituu. Mikäs sen mukavempaa. Ihan pimeetä alkaa olla metsähommatkin. Aamulla ei meinaa nähdä metsää puilta tai oikeastaan puita metsältä. Eipä tällaisella harrastelijalla ole urakkatahti kuitenkaan päällä. Voi välillä vähän nostaa silmikkoa ja tiirailla muutoinkin metsää. Pitäisiköhän lukea joku metsäkirjakin? Tosin oppaathan ovat tyhmiä varten. Yrtiän nyt tässä päättää lukisinko taimikonhoito-oppaan. Heh, heh.

Mets%C3%A4%C3%A4n.jpg

Kirkkaimpiin ulkoilukelehin varauduin tekemällä sytykeruusuja. Kuinkas ollakaan, aika pimeitä tuli näistäkin. Toivottavasti valkea kumminkin ruusujen avulla leimahtaa makkaratulilla. Muistuupa mieleen tapaus, jossa pojat joutuivat paistamaan makkaransa lähes sytykepaloilla, kun puut laavulla olivat niin märkiä. Savumakkaraa, haaleaa sellaista oli kuulema tullut.

Sytykeruusut.jpg

 

Tunnelmallisia iltoja ja mukavia lukuhetkiä sekä muistakaa ulkoilla säästä huolimatta.