Pienet tontut joutuivat äkkilähdöllä rakettimatkalle. Kuinkas heidän oikein käy? Pitänee kurkistaa raketin sisään. Oi, joi, koko konkkaronkka makaa pökertyneenä ohjaamon lattialla. Raketti sen kun jatkaa matkaansa halki avaruuden ohittaen planeetan jos toisenkin.

 

 

Pikku hiljaa raottaa silmiään tontuista pienin. Hän kesti parhaiten raketin äkkikiihdytyksen. Onhan hän ottanut äkkilähtojä Joulumuorin piparitaikinakupilta Joulumuorin huomattua hänen lappavan piparitaikinaa naamaan suoraan kupista. Harjoitus tekee mestarin äkkilähdöissäkin. Vähitellen tonttujoukko konkoilee jaloilleen ja ihmettelee, mihin sitä on oikein jouduttu. Raketin ikkunasta vain vilahtelee avaruusmaisemia ohitse. Ohjaamon näytössä vilistävät numerot. Kukaan tontuista ei vain tiedä, mitä numerot merkitsevät. Oliskohan ne kilometrejä tunnissa vai sekunnissa tai kenties matkaa maasta. Mutta siinähän on kg numeron perässä. Mutta miksi numerot vain muuttuvat koko ajan? "Massamme pienenee, mitä kauemmas maasta matkaamme.", huomaa tontuista vanhin. "Kauhistus, kutistummeko koko ajan." Silloin yhden ja toisenkin tontun vatsa alkaa murisemaan. Valtaa helpotuksen huokaus. Tottahan toki, massa pienenee, kun vatsa tyhjenee.

"Kokeiltaisiinko painaa jotain noista nappuloista?", kysyy tontuista utelijain. Toiset torumaan, että juuri hänen takia joutuivat he koko rakettimatkalle. Mitäs meni vetäisemään lähtövipua. Yksi tontuista ehdottaa, että kokeillaan nollausta. Ehkä siitä pääsisi takaisin maahan. Onhan ihan loogista, että nollaamalla pääsee takaisin lähtöruutuun. Niinpä tontut painavat nollausnappulaa. Mitäs nyt tapahtuu?

 

 

Raketti alkaa kiertäään kehää ja asettuu kulkemaan perä edellä. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Kohta kuuluu tömähdys ja raketin moottorit sammuvat. Ovet avautuvat. "Jippii, jippii, olemme maan kamaralla.", tonttujoukko riemuitsee. He ryntäävät vauhdilla ohjaamosta ulos. Oi ei, kovin on kummallisen näköistä maisemaa. Ei muistuta lainkaan Korvatunturin lumisia maisemia.

 

 

"Tuolla näkyy vuori. Kiivetään sinne katsomaan, jos vaikka Korvatunturi näkyisi.", ehdottaa seikkailunhaluisin tontuista. Siinäpä oli hyvin järkevä ehdotus. Tontut pinkaisevat juoksuun. Käydäänpä siinä pieni kirityskin, kuka ehtii ensin vuoren juurelle. Pienen pähkäilyn jälkeen päätetään nostaa tontuista kevein vuorelle etsimään suuntaa Korvatunturille. Ei näy Korvatunturia, ei edes mitään tunturia näköpiirissä. Tonttu kurkistaa varovasti sitten vuoren sisään. "Mitäs siellä vuoren sisässä näkyy?" udellaan alhaalta. "Näyttäisi olevan tulta ja tulikiveä tai jotain sinne päin.", kuuluu vastaus.

 

 

Silloin alhaalla alkaa levoton liikehdintä. Onko kenties kyseessä tulivuori. Tonttu laskee pyllymäkeä alas vuorelta ja kiiruhtaa karkuun toisten tonttujen kanssa kohti rakettia. Tulivuori voi purkautua koska hyvänsä. Yksi tontuista vilkaisee vielä olkansa ylitse. Kenties he eivät ehdi rakettiin ja matkaan ennen, kuin tulivuoren purkaus alkaa. Hän pysähtyy niille sijoilleen aivan ällistyksestä. Tulivuoren uumenista on noussut vuoren laelle kummallinen ilmestys. "Katsokaa, katsokaa, mitä vuorella tapahtuu!", hän huutaa kavereilleen.

 

 

Hirviö, kauhea hirviö, nousi tulivuoren uumenista. Nyt kyllä tontuista tuli joulutonttujen sijaan joulupaistia. He sotkeentuvat jalkoihinsa ja makaavat maassa yhtenä mykkyränä. Nyykyttävät vain peloissaan ja odottavat kuolettavaa leimausta. He odottavat ja odottavat. Sitten kuuluu ääni: "Tervetuloa Ikuisen tulen planeetalle!" Varovasti tontut avaavat silmänsä ja ottavat kädet korviltansa. Kuulostiko ääni ystävälliseltä kenties silkasta toiveajattelusta. "Meitä on täällä monta, jotka olemme odottaneet kauan joulutonttujen vierailua, jotta voisimme viettää oikeaa joulua.", ääni jatkoi. Tästä rohkaistuneina tontut kömpivät pystyyn ja kääntyvät varovasti kohti puhujaa. "Emmekö me olekaan maan kamaralla?", he ihmettelevät. "Ei toki tämä ole maapallo. Tämä on Ikuisen tule planeetta. Vuoren uumenissa asustaa muitakin kuin minä. Tehtävänäni on vartioida, että vuoren tuli ei sammu. Jos se uhkaa sammua, minä puhallan tulellani sen taas liekkeihin. Tässä on lapsenlapsenlapsenlapsenlapseni. Hän on kaikkien muiden tavoin toivonut joululahjoja, mutta vielä koskaan hän ei ole niitä saanut.", kertoilee lohikäärme.

 

 

"Oletteko kenties tuomassa meille lahjoja?", piipittää pieni lohikäärmeen alku. Nyt tonttujen aivot raksuttavat vinhaa vauhtia. Raketissa ei ole ainuttakaan lahjaa. Olihan lähtö varsinainen varaslähtö. Parasta vain kertoa koko totuus. Vahingossa tänne on tupsahdettu. Korvatunturilla ei ole ollut laisinkaan tietoa Ikuisen tulen planeetasta. Lohikäärme ymmärtää tonttujen ahdingon. Tekeville sattuu, ja kovin on pitkä matka Korvatunturilta Ikuisen tulen planeetalle. Ehkä vielä joskus tontut tuovat tänne ihan oikeita joululahjoja. Jos vaikka Petteri-poro voisi lentää Ikuisen tulen planeetalle asti. Tontut kyllä hiukan epäilevät, kestävätkö Petterin keuhkot lentää avaruuden halki. Jäkälämaatkin ovat näillä main hiukan omituiset. Pienen lohikäärmeen alun pettymys on hyvin suuri. Se saa tontut apealle mielelle. Tyhjästä on paha nyhjästä. Sen tietävät kaikki niin tontut kuin lohikäärmeetkin. Tontut laahustavat kohti rakettia. Nälkäkin kurnii vatsassa. Ruokaa he eivät edes viitsineet kysyä, kun lahoja ei ollut mistä jakaa. Tokkopa kovin sulavaa tonttujen vatsassa olisi lohikäärmeiden eväät edes olleet. Jos syö laavaa ja syöksee tulta, ei se tonttujen ruokavaliolta kuulosta. Nyt kumminkin raketin käyttö on jo selvillä. Ei sen käyttö mitään rakettitiedettä ole. Sen kun vain vähän kokeilee. Lähtövipu on jo selvillä ja nollanappula on laskeutuminen. Se vain lasketuu lähimmälle planeetalle, mikä nyt kulloinkin sattuu vierestä kulkemaan avaruudessa.

Tontut sulloutuvat taas rakettiin. Hyörivät ja pyörivät. Kappas vaan, taas joku tontuista onnistuu tönäisemään lähtövipua. Sitten sitä taas mennään Korvatunturia kohti tai sitten ei. Mitenkähän käy kääntyikö tonttujen raketti kohti koti Korvatunturia. Jouluun on vielä aikaa. Toivotaan oikein kovasti, että tontut selviävät Korvatunturille takaisin edes Joulumuorin joulupuurolle.