Tykky painoi kaksi vuorimäntyä tielle. Metsäkuormaimen koura rouhaisi ne tyveltä poikki ja risukasaan. Kaahlasin lumessa hakemaan sylillisen oksia koristeeksi. Pohjaksi punoin neljä kerrosta aitalankaa. Ensin ympyrän muotoon ja sitten vääntelin siitä sydäntä muistuttavan. Rautalankasydämen päälle sidoin ohuella rautalangalla oksat kiinni. Osan yksitellen (tuuheat) ja osan nipuissa (puolikaljut). Aloitin sitomisen sydämen yläkulmasta. Joissakin ohjeissa sitominen oli aloitettu alakulmasta. Minusta tuntui hassulta sitoa oksat tyvi ylös päin.

Tuli avara sydän ja raskas. Tarvitsin kaksi sidontanarua pitämään sen kuistin kaiteessa kiinni. Koristeeksi sidoin soodataikinapipareita ja -palloja huovutuslangalla.

Havusyd%C3%A4n.jpg

Vuorimännyssä on aika pitkät neulaset. Yllättävästi oksien kärjen jälkeen tuli kohtia, joissa neulasia ei ollut. Siinä oli ensi kesän kukkien kukka-aiheet. Ne oksat yritin niputtaa siten, että kaljuja kohtia ei kovin paljon työssä näkyisi.

Risusydämen soodataikinakoristeet ovat selviytyneet hyvin ulkoilmassa tähän asti. Päädyin niiden käyttöön myös tässä sydämessä. Saapa nähdä, miten käy nyt Huopasesta tehdyille ruseteille. Tekevätkö tintit niistä itselleen kaulaliinan.

Kävin tänään metsäsuksilla hiihtämässä n. seitsemän kilometrin mutkan. Aikaa meni rapiat kaksi tuntia. Alkumatkasta tarvittiin sata ja yksi säätöä siteille, jotta vaelluskengät pysyivät siteissä. Olenkin monesti jupissut, että lumikengän side olisi parempi metsäsuksiinkin. Se on tukeva ja sopii kaikille kengille. Kengissä ei tarvitse olla massiivista anturaa. Se on helppo myös irrottaa, jos pyllähtää nurin.  Meidän suksissa ovat Finngrip Easy-eräsiteet. Liekö muut siteet paremmat ja kätevämmät. Nämä siteet joutuu kiristämään mahdottoman lyhelle säädölle, jotta takarauta pysyy kengän kannan takana irtoamatta. Alkoi myös epäilyttää, että ihan uusimmilla kengillä ei kannata hiihdellä. Siteen kuppi hankaa kengän päällyksen pian rikki.

Nuoruusvuosinani hiihdin isän kolmimetrisillä puusuksilla pilkille. Kotitalo oli korkealla kainuulaisella vaaralla ja kevätlumi luikasta. Kaira toisessa kädessä ja sauva toisessa kädessä laskea hurottelin vaaran rinnettä järvelle. Kolmimetristen suksien ketteryys tietysti on omaa luokkaansa. Kuusikoisessa rinteessa likellä rantaa kasvava iso, leveä oksainen kuusi hyppäsi suksien tielle. Väistöliike ei onnistunut. Onneksi siihen aikaan ei ollut näitä hilavitkuttimia siteinä. Mäystimiltä pääsi hyppäämään vauhdissa pois suksien päältä lumihankeen. Sukset tietysti karkasivat pitkälti järven jäälle. Nehän piti kaahlata sitten hakemaan. Eipä kuitenkaan käynyt niin kuin Aku Ankassa Hessulle ruukaa käydä mäenlaskussa.