Pitkin syksyä on ollut mielessä käynti Riisitunturissa. Tilan työt sallivat nyt pienen lomasen, joten matkaan vaan. Koska kauas on pitkä matka ja aika on rajallinen, reitiksi valikoitui Riisinrääpäisy. Sen pituus on vajaat viisi kilometriä ja aikaa kehotettiin varaamaan pari, kolme tuntia.

Ajelimme kotoa Pudasjärven ja Syötekylän kautta Posiolle. Poikkeama Posion kirkonkylälle ja sieltä suunta Tolvan kylälle. Edellisestä Riisitunturin käynnistäni taitaa olla noin kolmekymmentä vuotta. Jotenkin oli järkyttävä huomata autojen määrä puiston parkkipaikalla. Autoja tuli jo tiuhaan vastaan puistoon johtavalla tiellä ja perillä oli parkkipaikka täynnä ja tien varsi hyvän matkaa alaspäin. Laskimme autoja olevan ainakin viisikymmentä. Kello oli iltapäivällä puoli kolmen kieppeillä syyskuun viimeisenä lauantaina.

Sittenpä vaan matkaan kohti tunturin huippua. Rinteen metsäosuus on harvahkoa kuusimetsää, jossa aluskasvillisuus on saanut hivenen ruskan värejä. Sielä täällä on koivuja, jotka varistavat keltaisia lehtiään. Metsäalueella oli myös kuusimuunnos, tapionpöytä. Tietysti oli myös keloja ja niiden kantoja.

Kasvillisuutta.jpg

Metsä käy yhä harvemmaksi polun kiemurrellessa kohti tunturin lakea. Mustikka väistyy riekonmarjan tieltä. Kuitenkin riekonmarjaa näkyi yllättävän vähän. Mustikoita oli vieläkin. Suppilovahveroita ei ainakaan polun varrella näkynyt. Porot varmaan ovat syöneet ne.

Puoliv%C3%A4liss%C3%A4.jpg

Eikä yhdessäkään näkemässäni riekonmarjassa ollut marjoja. Kuka söi ne? Variksenmarjaa näkyi paljonkin ja ne olivat isompia kuin kotinurkilla tänä kesänä kasvaneet.

Riekonmarja%20ja%20sieni.jpg

Riisitunturi on kaksi huippuinen. Ensimmäiselle huipulle päästyä näkymät alkavat jo hivellä silmää. Oho, tuulimyllyjä näkyvissä. Etualalla on tietysti Kitka.

Tuulivoimalan%C3%A4kym%C3%A4.jpg

Huipulla tuuli. Nyt ei tehnyt mieli jäädä kahvittelemaan, siis matka jatkui. Ensimmäisen huipun jälkeen on vuorossa toinen huippu.

Toinen%20huippu.jpg

Välillä ihaillaan vaan maisemia toiseen suuntaan. Täällä voi huomata myös ilmaperspektiivin vaikutuksen. Mukavan värisiä nuo kaukaiset vaarat ja tunturit.

Ilmaperspektiivi.jpg

Kahden huipun välissä voi istahtaa Ikkunalammen ääreen lepuuttelemaan jalkojaan ja antaa katseen vaeltaa lammen jäältä kohti Kitkaa. Nyt oli vaan niin, että muitakin oli tunturissa liikkeellä. Pudotuksen reunalla konttaili joku valokuvaaja. Hän varmaan manaili meitä, kun kuvasin lampea. Selfiekin piti vielä ottaa. Ikkunalampihan tulee jokaisen itseään kunnioittavan patikoitsijan kuvata ja laittaa se sosiaaliseen mediaan. Niin mekin teimme. Puolison kanssa pärstät vaan kuvaan ja taustalle Ikkunalampi. Sen kuvan voitte käydä katsomassa Instagramissa (kiviharjun.tila). 

Ikkunalampi.jpg

Rinnesuot ovat mielestäni parasta Riisitunturissa. Tämä rinnesuo on heti tuvan jälkeen. Näitä rinnesoita on enemmältikin ainakin itäpuolella Riisitunturia. Muut puolet ovat vielä katsastamatta. Ne puolet vaativat vähän useamman askeleen ja enemmän aikaa.

Rinnesuo.jpg

Riisitunturin suosion ruska-aikaan selittää ehkäpä tämä: Kivenheiton tai poronkuseman päässä Riisitunturista on Ruka. Välissä ei ole kuin Kitka. Todellisuudessa matkaa taitaa olla pari-kolmekymmentä kilometriä. 

N%C3%A4kym%C3%A4%20Rukalle.jpg

Paluumatka on helppo, silkkaa alamäkeä. Rääpäisy on mursketettu hyvin. Joissakin kohden oli pitkospuita. Ne olivat ehyitä. Kuura-aamun jäljiltä ne olivat kyllä märkiä, mutta eivät ainakaan vaelluskenkiin kovinkaan liukkaita. 

Alasp%C3%A4in.jpg

Reitin kulkemiseen meillä meni puolitoista tuntia. Emme jääneet kahvittelemaan. Tuvalla oli porukkaa sen verran reilusti, että jätimme makkaran paistonkin väliin. Kahvit hörppäsimme lämpimässä autossa parkkipaikalla. Mukava ja sopiva jalkojen oikomisreitti. Tällaisen pyrähdyksen jälkeen voikin taas jatkaa matkaa vetreänä ja virkeänä.