Viikko sitten irtiotto arjesta tapahtui suuntaamalla ystävien luokse Iijoen varrelle. Siellä lähdimme jokivarsikävelylle porukalla. Äkkäsin polunvarrella karvarouskun ja toisen ja kolmannen jne.
Ensin niitä kuljettelin kourassa. Harmittelin pussin puutetta. Kunnes ystäväni vetäisi taskustaan muovipussin. Päivä oli pelastettu. Karvarouskut mulskahtivat pussin pohjalle. Hyvä niin. Kohta jyrisi ukkonen. Vettä tuli saavista kaataen. Onneksi sienet olivat minulla muovipussissa ja kamerani ystäväni pusakan sisällä turvassa. Minä juoksin sienien kanssa sateen suojaan. Ystäväni ei voinut juosta kameran kanssa ja kastui. Kamera pysyi kuivana.
Puhutaan pussikaljoista ja juoksukaljoista. Tässäpä voin sitten esitellä pussijuoksusienet:
Sateen tauottua teimme hamstrauksen ystävieni kasvihuoneeseen ja kasvimaalle. Sitten vaan laittamaan ruokaa. Minun aikaansaannokseni oli sienisalaatti karvarouskuista.
Saimme viettää oikein lähiruokapäivää porukalla. Tarjolla oli lähiruokaa heidän ja meidän puutarhasta.
Omput ja mansikat löytyivät meiltä. Viinirypäleet ja muut herkut löytyivät heiltä.
Viikon varrella olen käynyt muutamana iltana lenkillä ja etsinyt kotitanhuvilta sieniä. Eilen sitten posahti sieniä kuin konsanaan sateella. Koppaani kertyi kangasrouskuja ja kehnäsieniä. Muut jätin muille sienen syöjille.
Polun varsilla työntyi sieniä.
Niitä kasvoi yksin.
Niitä kasvoi kaksin.
Niitä kasvoi ryhminä.
Tänään kävimme Sohvin kanssa lapsuuteni maisemissa. Mennessä meillä oli sisarusteni kanssa sovittu tapaaminen hautausmaalla. Hautausmaalla on vanhempieni ja esivanhempieni hautoja. Kun sisarussarjamme on hivenen hajaantunut lähtöpisteestä, hautojen hoito on jäänyt yksien kontolle. Päätimme yksinkertaistaa ja toivottavasti helpottaa lähimpien sisarusten taakkaa ja vaihtaa kesäkukkien tilalle perennoja: kuunliljoja, kevätkaihonkukkia, pikkusydäntä, taponlehteä, hanhikkia, patjarikkoa jne.
Sitten suunnistimme siniselle vaaralle veljen perheen lihapatojen ääreen. Vettä tuli taivaalta kiihtyvällä tahdilla. Kyllähän täydellä vatsalla on hyvä painua sienestämään. Vesi vatsan päältä valuu kuin hanhen selästä. Mitään hienoja koreja meillä ei Sohvin kanssa ollut, joten pussisieniä tuli taas kerättyä. Minun pussissani on kanttarelleja ja karvarouskuja sekä tietysti roskia. Olenkin sanonut, että minun metsämarjojen ja sienien keräämisen tuloksena astiassa on kaikki oravasta pienemmät elukatkin. Metsässä ei sitten nyherretä. Kotona ehtii perkata.
Kotona putsailin sienet. Karvarouskut ryöppäsin ja jätin odottelemaan huomista. Kanttarellit paistoin paljossa voissa ja maustoin yrttisuolalla. Siitäpä tuli oivallinen perinneruoka: sienileipä.
Minussa on tapahtanut kehitystä. Otan jopa ruokakuvia. Tähän saakka olen syödä hotaissut ruoat. Eipä siinä sitten kuvia voi eväistä ottaa.
Kommentit