Mikäs sen ajankohtaisenpi aihe kuin lumi tai jää. Tässä järven rantamissa oli monia utuisia päiviä, jolloin kuura kasvoi vinhaa vauhtia kaikkiin oksiin ja korsiin. Silloin kokeilin makrokuvausta kuurakiteisiin. Päivä sattui olemaan vain kovin harmaa, joten kiteet eivät päässeet kuvissa oikeuksiinsa.

Kuurakide.jpg

Samalla konttaamisella kuvasin myös jääkiteitä.

J%C3%A4%C3%A4kide.jpg

Torstaina olisi jo ollut hivenen valoisampi ilma ottaa kuura- ja jääkuvia. Tuuli kuitenkin yltyi siihen malliin, että kuura- ja jääkiteet satoivat puista alas. Hyppäsinpä metsäsuksille ja suunnistin tuulia pakoon metsäisemmälle taipaleelle. Hiihtelin patikkareitille. Olisin pärjännyt ihan tavallisella perinteisen suksella. Reittiä pitkin oli kulkenut moottorikelkka ja siinä olikin hyvä sivakoida. Tosin pitkät ja raskaat metsäsukset ovat aika kömpelöt kelkan jäljellä. Kaikissa kurveissa kääntäminen oli vähän niin ja näin. Varsinkin, kun uran ylle oli taipunut joissain kohden aika paljon jäisiä koivun räippiä.

Talvi1.jpg

Tuulisen perjantain jälkeen lauantaina ilma oli mitä mainioin hiidellä samaista patikkareittiä murtsikkasuksilla. Aurinkokin pääsi valaisemaan ainakin uimajärven toisen rannan.

Talvi2.jpg

Välillä auringon säteet tavoittivat jo puiden latvustoa.

Talvi3.jpg

Välillä vilkutellen puiden runkojen välistä.

Auringon%20pilkahdus.jpg

Reitin varrella oli luppoisia kuusia. Kiusaus kävi suureksi, että jospa lupoista saisi kuvan vastavaloon. Kurkotin ja kurkotin. Lopulta jonkinlainen kuva tuli lupoista vastavaloon. Kun pituutta ei ole järin paljon ja auringon valo ei pääse puiden tyvelle asti tammikuun iltapäivällä, tarvitsin todella kuvaukseen jo venymistä.

Luppo%20vastavalossa.jpg

Pianpa aurinko painui jo horisontin taakse. Palatessa olikin jo kiire, että ehtii kotiin ennen pimeää.

Patikkareitti on maisemaltaan mukavaa ja helppoa hiihdellä. Nyt siinä onkin hyvä kulkea suksella, kun on kelkan jälki. Täällä säästetäänkin retkilatujen aukaisussa. Niitä aletaan pitää vasta hiihtolomille. Minun puolestani retkiladut voisivat olla kevyemmällä hoidolla kuin kuntoladut. Minulle riittäisi vallan hyvin tällainen kelkan jälki hiitämiseen, jos laskut eivät ole kovin jyrkkiä ja mutkaisia. Luistelusuksillahan tällaisille jäljille ei voisi tietysti lähteä, mutta erä- ja murtsikkasuksille nämä retkeiljälle varmaankin passaisi. Nyt tilanne alkaa jo olla, että reittien perustamiseen käytetyt rahat alkavat mennä hukkaan, kun varaa niiden ylläpitämiseen ei ole. Tahtikin hiihtämisessä kelkan jäljellä on jostain syystä leppoisampaa kuin höylätyllä ladulla. Oikeat kuntoilijat ovat asiasta varmaankin eri mieltä.