Hyvää ja onnellista vuotta 2024! Nyt pitää opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku. Viime vuoden loppu meni tonttujen kanssa seikkaillessa kohti joulua. Jotain muutakin tuli kuitenkin tehtyä. Tuli seikkailtua metsässä, lumisessa metsässä ja välillä aurinkoisessakin metsässä. Huomasin, että kunto kohosi hyvin, kun metsässä varusteena oli raivaussaha. Kameraa ulkoiluttaessa ei kunto ihan sillä tavalla nouse. Kovin korkealle aurinko ei meidän korkeuksilla kipua ennen joulua, mutta pieniä valon pilkahduksia oli kuitenkin lumisten päivien välissä. Kun aurinko paistaa matalalta, ja valonsäteet siivilöityvät puiden välistä, tällöin on oivallinen hetki kokeilla bokeh-kuvausta. Tyypillisesti näissä bokeh-kuvissa näkyy näitä valopalloja, jotka oikeasti ovat auringon valoa puiden ja oksien välissä.

 

 

Bokeh tarkoittaa epätarkkaa. Epätarkkoja kuvia tulee kyllä ihan vahingossakin, mutta väärällä tavalla epätarkat kuvat saavat silmäni ja aivoni kieroon. Yritänkin ottaa omat kuvani siten, että jotain tarkkaakin kuvissa on. Yleensä haluan kuviin myös noita valon pilkahduksia. Voivathan valokohdat olla myös valoviiruja.

 

 

Tai lumiviiruja

 

Joulu meni oikein joutuisasti. Kuvia otin aattona joulun vietosta. Yksi ohje ennen joulua oli, että vanhempien pitäisi ottaa kuvia myös itsestään eikä vain lapsistaan. Lapset kaipaavat kuvia vanhemmistaan sitten myöhemmin. Tämä pitää paikkansa. Kaipaan kuvia, joissa omat vanhempani ovat nuorena ja varttuneena. Kun sain aikoinaan kameran käsiini, kuvasin omia vanhempiani. Kuitenkin niitä vanhempieni nuoruuden kuvia on vähän. Lapsuuden kuvia vanhemmistani ei ole lainkaan. Kameroita ei silloin ollut. Enpä ole tätä neuvoa muistanut omien lasteni kohdalla. Joskus lapset ovat lomakuvia katsoessa huomauttaneet, että eikö äiti ole ollut lomalla mukana. Yritin paikata tätä tänä jouluna. Juniorille työnsin kameran kouraan ja sanoin, että otapa äitistä ja isästä kuvia. Oli kuulema vaikeaa ottaa kuvia muullakin kuin kännykällä. Hyvä keksintö on kameran aikalaukaisin. Laitoin kameran jakkaralle ja kymmenen sekuntia aikaa päästä kuvaan itsekin. Poseeraus ei ollut ihan täydellinen, mutta hauskoja aattoillan kuvia saimme muistoksi. Kaksi sekuntia ei olisi riittänyt kontata itselläni kuvaan. Olisi tullut kuva vain takamuksesta. Välipäivinä hiihtelin, joten kameraa ei tullut otettua mukaan. Kännykän kamerani on niin huono, että maisemakuvat ovat sillä otettuna latteita.

Tänään paukkui kipakka pakkanen. Taivaan värit olivat sen mukaiset. Pistimme reippaasti vaatetta päälle ja suunnistimme kävelylenkille. Joulupäivänä monitoimireitti pohjustettiin. Hiihtelin siinä välipäivinä. Nyt käppäilimme sillä ihan jalkapelissä. Halusin harjulle ottamaan kuvia pastellin väreissä hehkuvasta taivaanrannasta. Pakkasta oli rapiat 35 astetta, mutta hyvin tarkeni. Sain vuosi sitten lahjaksi kaksi villapaitaa. Toinen on sisarentyttären neuloma kirjoneule Nalle-langasta. Sitä käytän takin alla autoillessa. Toinen on kälyn neuloma islantilaisneule. Sen villapaidan puin tänään ohuen toppatakin alle. Kyllä tarkeni. Hiki tuli. Sitten ne pastellin sävyiset maisemat:

 

 

Päivän pastellin sävyt muutuivat syvän sinisiksi. Puin vielä lämmintä ylle ja lähdin kuvaamaan sineä ja bokeh-palloja. Niistä tuli todella epätarkkoja. Niin epätarkkoja, että silmät ja aivot menivät niitä katsoessa kieroon. Roskakooriin menivät. Valoa oli niin vähän, että en nähnyt tarkentaa kameraa juuri lainkaan. Pieleenhän se kuvaus meni. Uusia illan sinisyyksiä tulee ja uusia bokeh-pallojen metsästysvaloja, siispä jään odottelemaan tulevia päiviä. 

Pysykää lämpimänä!