Eilisen jälkeen on noussut monta kukkaa:

Krookuksia eli kevätsahrameita ei minulla pihassa montaa ole. Jossain vaiheessa myyrät pistelivät ne poskeensa. Joku sitkas yksilö selvisi hyökkäyksestä ja on nyt monena keväänä ilahduttanut isoilla kukillansa. 

Leskenlehdet sen sijaan levittäytyvät aina uusille paikoille. Nämä mokomat yrittävät tunkea jopa pelloille kasvamaan. Nämä kukkivat yksilöt löytyivät tienlaidalta naapurin luomupellon viereltä. Kohta taitaa naapurin pellolla kasvaa apilan lisäksi muitakin yrttejä.

 

Jäät järvessä hilisivät siihen malliin, että kohta rysähtävät rannalle. Eilisestä sula-alueet olivat laajentuneet valtavasti. Tavallisesti tämä on parasta aikaa tehdä lintuhavaintoja järveltä. Kapea sula kiertää rantoja usein pitkän aikaa. Nyt kuitenkin rannat pysyivät jäässä näihin asti. Sitten päivässä tapahtui jäässä repeämiä ja jään reuna siirtyi kauas keskemmäksi järveää. Piti ihan zoomailla kuvaa, että voi tehdä linnuille lajimäärityksen. Tukkasotkilta tämä pariskunta vaikutti lähemmin tarkasteltuna.

 

Kevään enteitä oli myös ensimmäinen pyöräilylenkki järven ympäri. Oikaisimme perinteisesti pelto-metsätietä pitkin. Järven ympäri matkaa on pikitietä pitkin n. 15 km. Oikaisussa säästää muutaman kilometrin, mutta se mutta. Aikaa ei yleensä säästy. Tänään tuli oikaisussa uupelo. Olisi kannattanut kiertää pikitietä pitkin. Että osasi olla raskasta polkea märässä hiekassa, mudassa ym. lillingeissä. Piti ihan levähtää yhdessä kohdassa. Pätkä matkaa piti myös työntää pyörää. Eilen kävelimme ko. tietä pitkin ja silloin tuntui, että tämähän on suurimmaksi osaksi lähes kuivaa. Lenkin teimme kirjaimellisesti hyvän sään aikaan. Heti kotiin tultuamme taivaalta tuli reipas sadekuuro ja tuuli yltyi vinhaksi. Kevätsää on aika vaihtelevaa.