Joskus lähellä oleviin kohteisiin on kymmenien vuosien pituinen matka. Niin oli myös minulla läheiseen Rokuan kansallispuistoon. Viime syksynä tein ensimmäisen retken puistoon. Sunnuntaina oli vuorossa toinen retki puistoon. Ystävien kanssa kävimme Pookinvaaralla ja Syvyydenkaivolla. Tervetuloa mukaan patikkaretkelle Rokuan kansallispuistoon kanssani.

Puiston portille pääsi autolla. Portilta ei ollut kuin kilometrin pituinen patikointi Pookinvaaralle:



Pookinvaaralle on rakennettu uusi näköalatorni entisen palovartijantornin tilalle:



Tornista avautuivat hulppeat näkymät ympäristöön. Tuntuukohan linnusta tältä, kun se tähystää puun latvasta ympäristöään:



Tornin juurella olevat rakennukset näkyivät lintuperspektiivistä:



Pienempi rakennus on palovartijantupa, jossa palovartija asusteli vielä 1970-luvulla. Isompaa rakennusta voi tietääkseni vuokrata vaikka erähenkiseksi juhlapaikaksi. Puiden takana pilkistää vielä taukotupa, jossa on tulisija ja ruokailuryhmä murkinointia varten.

Pookinvaaralta patikoimme Syvyydenkaivolle, jonne ei ollutkaan alamäkeen kovin rankka matka. Syvyydenkaivo on ns. suppasuo. Tällaisia suppasoita on Rokuan kansallispuiston alueella monia muitakin. Supat ovat syntyneet jääkauden loppupuolella, kun jäätiköstä on irronut jäälohkare. Jäälohkare on jäänyt sulamisvesien mukana tulevan maa-aineksen ympäröimäksi. Lohkare on sulanut ja harjujen väliin on jäänyt silloin hurjan iso kuoppa eli suppa. Aikaa myöten supan pohja on alkanut soistua ja näin on syntynyt suppasuo.



Syvyydenkaivon reunalla on tällainen paahderinne:



Rinteellä kasvaa eräs harvinainen kasvi, jota Rokuan alueella on yritetty elvyttää. Kasvi on kangasajuruoho:



Rinteen juurella kasvaa myös keltaliekoa:





Rinteen juurella kasvoi myös tämä kasvi, jota en tunnistanut:



Olisi mukava tietää, mikä tämä kasvi on. Värikuvakasviosta sitä en löytänyt.

Kesä on vierähtänyt vauhdilla. En ole jaksanut kommentoida blogiystävien postauksia, vaikka olen nopsaan käynytkin niitä selaamassa. Pahoittelen, etten ole vierailuistani jättänyt viestiä. Jospa nyt syksyn mittaan jaksaisin myös pistää kommenttia vierailuistani blogeissanne.

Harrastukset lähtevät pikkuhiljaa käyntiin. Maalauspiiriin en vielä ehtinyt, mutta jumpassa olen käynyt. Kas kummaa.  Koko kesän olen ollut aamusta iltaan jalkojen päällä, vaan kuntoa ei ollut ensinkään. Kesäaikana lihaksista tuli todellakin piilolihakset. Yritän nyt syksyn ja talven aikana löytää vatsalihakset jenkkakahvojen alta ja saada rautakankiselkärankani hivenen taipuisammaksi. Yksin en viitsi jumpata, mutta ryhmäkuri saa kerran viikossa liikkeelle.

Mukavaa syksyn jakoa. Kiitos, kun poikkesit!

Ps. Hirvikärpäset eivät vaivanneet Rokualla. Siinäkin mielessä reissu oli mukava. Hirvet eivät viihdy Rokuan vaarojen karuilla jäkälälämänniköillä, joten siellä eivät hirvikärpäsetkään ole riesana.