Tänään on virallisesti ensimmäinen kevätpäivä, ainakin vanhan perimätiedon mukaan. Keväiseltä päivä tunnostikin. Aamulla pikku pakkanen ja aurinko paistoi. Päivällä lämpötila nousi reippaasti plussan puolelle ja satoi vettä. Auringon laskun aikaan sää selkeni ja tuli mahdottoman mukava lumikenkäilyilma. Hanki ei kantanut, mutta minulla on tallattu lumikenkäilyreitti, joka on vajaa viisi kilometriä pitkä. Tällä tallatulla uralla lumi kantoi vielä oikein mukavasti. 

Oletteko reippailleet metsässä vielä auringon laskun jälkeen? Minä huomasien kulkiessani, että minun iltalenkkini ovat jääneet tänä talvena vähäiseksi. Muutamia kuutamokävelyjä talven mittaan olen tiellä talsinut, mutta aidot luontopolut ovat jääneet illalla tekemättä. Nyt onkin hyvä aika vuodesta tehdä iltaisin luontoretkiä, kun illat valostuvat. Tänään näki vielä illalla kuuden aikaan kulkea metsässä ihan hyvin.

Tältä näytti minun Matin päivän reissuni auringon laskun jälkeen:

Mitähän säätyyppiä nämä pilvet edustavatkaan? Järvellä auringon laskut ovat oikein värien tykitystä. Tänään oli myös noissa pilvissä hauskoja muotoja. Osa aivan kuin valui alas päin. Meillä on tuolle toiselle rannalle matkaa nelisen kilometriä.

J%C3%A4rvell%C3%A4.jpg

Padolla on jo pitkästi sulaa. Oikeastaan oja ei ole ollut kokonaan jäässä tänä talvena laisinkaan. Nyt alan odotella ensimmäisiä muuttajia, kun padon yläpuolella on järvelle asti sulaa. Saapa nähdä, milloin joutsenet tulevat varmistamaan pesäpaikkansa. Nyt tuuli sai padon yläpuolella veden väreilemään ja auringon viimeiset säteet värjäsivät veden violetiksi.

Padolla.jpg

Padolla2.jpg

Jännityksellä odotin, että onko pellon reunus kanava eli ns. viiksioja sulanut. Pääsin kuitenkin ojasta yli kastelematta kenkiäni. Päivä himmeni koko ajan kulkiessani pellon reunaa kohti metsää.

Pellolla.jpg

Metsässä oli Tapion puinnin jälkiä. Paljon oli oksia varissut alas. Tällaisessa koivikossa näkee nyt kulkea vielä auringon laskun jälkeenkin. Enpä tiedä osaisinko tai uskaltaisinko kulkea kunnon kuusikossa enää hämärissä.

Mets%C3%A4ss%C3%A4.jpg

Kotimatkalla näin vielä hiiripöllön, joka lensi pellon yli kadoten metsään. Se oli täydellinen päätös iltalenkille. Jospa hiiripöllö maltaisi jäädä asustelemaan ojalle pidemmäksikin aikaa. Meillä ei kotipelloilla ole nyt myyrän jälkiä juuri ollenkaan näkynyt, mutta ojan varren pelloilla myyriä näyttäisi liikkuvan. Olen huomannut ennenkin, että kotipellon myyräkanta kulkee eri syklissä kuin esim. järven toisella puolen. Se on tietysti hyvä pöllöjä ajatellen.

Mukavia kevättalven päiviä!