Lähiluonnossa kuulostaa ja näyttääkin, että kevät olisi jo aluillaan. Lumet ovat lähteneet pihalta jättäen jäljelle vain fanaattisen luiston kaikilla kulku-urilla. Hiekat painuvat jäätikön sisään ja luisto on kohta entisellään. Useimmille linnuille ja eläimille nyt taitaa olla koettelevaa aikaa. Olemme keksineet selityksen sillekin, että metsäkauriit ahtavat mansikkamaalle hyvin agressiivisesti. Pellot ovat jääkannen peitossa ja metsissäkin on hyvin kova hankikerros. Kauriiden sorkat eivät pysty läpäisemään jäistä lumikerrosta, ja ruoastahan tulee silloin niille pula. Harson alla olevat mansikkapehkot ovat sen sijaan sulia, joten harso pois ja aterioimaan. Siemensyöjät sen sijaan näyttävät hyötyvän vähälumisesta talvesta. Keltasirkut ovat tulleet ennätys aikaisin pihalle ja pelloille. Keltasirkkuja onkin näkynyt peltoaukeilla suuria parvia.

Pikkuvarpusten määrä ainakin meillä on vähentynyt. Parvet ovat vuosien kuluessa pienentyneet. Pakkasjaksoina ja lumisina aikoina ne menevät ilmeisesti naapureiden ruokintapaikoille, mutta sulaläikkien ilmaantuessa pikkuvarpusetkin palaavat pihan pensaisiin tirskumaan. Pikkuvarpuset tulevat pensaista esiin, kun keltasirkkujen parvi pyrähti pihalle hyppelehtimään. Porukassa on turvaa pienille linnuille.

Koskikara on uskollisesti pullikoinut ojalla. Tavallisesti se on aika arka lintu. Yhtenä päivänä se jäi kuitenkin padolla sukeltelemaan padon alapuolen koskeen ja niiailemaan ojan varren törmälle tähyten kosken poreisiin. Se antoi kuvata itseään toveroisen. Eipä sitä äkkiseltään huomaisi sulan laidassa. Koskikaralla on aika hyvä suojaväri.

Viime viikolla perjantaina oli hyvin keväisen oloinen päivä. Sen olivat huomanneet linnutkin metsässä. Talitiaiset laulelivat titi-tyytään ja viheltelivät välillä posket pullollaan. Kovin kuulosti konsertti jo kevättä enteilevän. Tämä herra tai rouva talitiainen yritti johdatella minut pois padolta. Ilmeisesti se varaili jo naapurin laittamia pönttöjä itselleen pesäpöntöksi ja halusi minut pois häiriköimästä kosiskelumenoja. Talitiaista näyttääkin olevan syytä varoa, kun lehtikirjoitusten perusteella se on löytänyt uusia ruokamaita lehmien nänninpäistä ja lampaiden nahan alus talista. Jos liian pitkäksi aikaa jää tinttiä seurailemaan, se voi kopauttaa pipon läpi ja kokeilla, että onko kuvaaja taliaivo, vai miksi se ei älyä häipyä.

Käpytikkakin ilmoitteli kevätkarkeloista päristelemällä useampaakin puuta monitoimiuran varrella. Välillä se kajautti ilmoille oman versionsa kevätvirrestä. Tikan laulelu ei ehkä ole kaikkein sulosointuisimpia, mutta tunnistettava se ainakin on. Välillä se nosti nokkansa kohti taivasta ja kuulosteli, että vastaako mahdollinen daami tikkatinderiin.

Tänään löysin ulkoilureissulla taas pyrstötiaisparven. Pyrstötiaiset ovat pienissä parvissa ja ne pyrähtelevät nopeasti pensaasta toiseen. Usein tapaan niitä rantapolun laidassa pajuista tai koivuista. Ne kiikkuvat oksilla pää alaspäin ja välillä pystyasennossakin. Pyrähtävät sitten nopeasti pois. Tänään tuuli vieläkin kovasti. Näytti ihan siltä, että lintukin olisi siristänyt nappisilmiään tuulessa.

Monella tämä viikko on lomaviikko, joten hyvää lomaa teille lomalaiset. Kaikille muille muuten vaan hyvän viikon toivotukset.