Perjantaina etsin täydellistä lumihiutaletta. Niitä leijaili hiljokseen taivaalta untuvaisina hiutaleina. Takertuen talventörröihin, puiden oksille ja suurelta osin entisten nietosten päälle.

Puuterilunta.jpg

Laskeutuipa joku kintaallekin. Sanotaan, että kahta samanlaista lumihiutaletta ei ole. Pitkälti perusmalli näyttäisi taivaalta tulleissa hiutaleissa olevan sama.

Lumihiutaleita%20kintaalla.jpg

Auringon laskun aikaan pilviverho väistyi. Muutamia kuvia otin vielä vastavaloon.

Lumihiutaleita%20vastavalossa.jpg

Kuvasin näitä minun macro-objektiivilla. Hiutaleiden kuvaamiseksi piti objektiivi läpäistä niihin ihan kiinni. Valkoiset hiutaleet osoittautuivatkin minulle hankalaksi kuvattaviksi. Syväterävyysalue jäi liian lyhyeksi. Tämä pitää muistaa seuraavalla kerralla. Pakkasta oli pitkälti toistakymmentä astetta, joten kärsivällisyys ei myöskään riittänyt. Sormenpäät olivat hellänä muutaman päivän, joten taisi pakkanen niitä hivenen nipistää.

Lauantaina oli todella kaunis päivä. Tein puolentoista tunnin lumikenkäreissun. Hyvin tarkeni. Rannan puissa oli vielä runsaasti lunta, vaikka tuuli puuterilunta hivenen puista pöläyttelikin.

Helmikuu.jpg

Nyt varoitellaan kovasti tykkylumesta. Muistan kuinka kakarana huidoimme sauvalla tykkyjä puista, vemputimme pienempiä puita ja hakkasimme isompien puiden oksia, jotta lumimällit tippuisivat alas. Jos lumikuorma pienemmästä puusta tipahti, se jäi kovana kuorena puun ympärille. Oksilta tiputeltavia yritimme kuitenkin vähän väistää. Ei taineet vanhemmat tietää, kuinka vaarallista puuhaa vietimme metsissä. 

Lauantain reissulla kuvasin myös uuden talvisen sienen. Kuvassa on keltavinokas. Sain tunnistusapua Instagramissa. On siitä kuvapalvelusta jotain hyötyäkin.

Keltavinokas.jpg

Keltavinokas on pahan hajuinen ja makuinen. Ei siis osterivinokkaan tavoin hyvä ruokasieni. Näin minua valistettiin Instassa. Jääköön siis metsän asukkaille.

Kun pakkasta on ollut useita viikkoja pari-kolmekymmentä astetta, olen huomannut, että lumikenkäily on sopivaa liikuntaa. Siinä tulee sopivasti lämmin. Ei tarvise topata untuvatakkia päälle, jolloin liikkuminen on jo hankalaa. Tavallisessa kävelyssä tietä pitkin meinaa tulla vilu tavallisilla toppavaatteilla. Lisäksi lumikengillä pääsee metsän siimekseen, jossa viima ei pure niin herkästi poskiin ja hengitykseen kuin tuulisilla tieosuuksilla.

Tammikuu kääntyi helmikuuksi, joten on paikallaan kuvata myös ensimmäiset kevään merkit. Aurinko lämmittää jo puiden kylkiä. Pellon reunan koivuihin ja mäntyihin oli muodostunut jääkerros runkojen kylkeen etelän puolelle.

J%C3%A4%C3%A4t%C3%A4%20koivun%20kyljess%