Tein neljä seinäkoristetta ja kolme kimppua syksyiseen juhlaan. Juhla on nyt takanapäin, joten voin laittaa kuvia tekemistäni koristeista tänne. Näppäsin kuvat ennen koristeiden lähtöä juhlapaikalle. Juhlan teema oli luonto ja syksy.

Seinäkoristeista isoimpien pohjana oli käytöstä poistettu ison pallogrillin ritilät, putsattuna ja mustaksi maalattuna. Päälle kelo-oksa, kirjalehtikukat ja lopuksi paristokäyttöiset koristevalot. Valojen kotelo hivenen piilotettuna käpyjen alle. Ensimmäisestä ja kaikkein isoimmasta en muistanut ottaa kuvaa, jossa valot paloivat. Mutta näkyväthän valojen lamput tuostakin.

Sein%C3%A4koriste2.jpg

Sein%C3%A4koriste1.jpg

Pienemmät tein askartelurenkaaseen, jonka maalasin spraymaalilla mustaksi. Kelo-oksa ja kirjanlehtikukat päälle. Lopuksi liimasin tyvelle käpyjä.

Sein%C3%A4koriste3.jpg

Sein%C3%A4koriste4.jpg

Kimpuissa on ohraa, kauraa, tuijan oksia, orapihlajan oksia, mansikan lehtiä, vuorenkilven lehtiä ja muutama pajuangervon oksa. Suurinpiirtein siis kaikkea mitä pihasta löytyy.

Syyskimput.jpg

Nyt oli hivenen vaikea löytää syksyisiä oksia, kun sienitaudit ovat iskeneet lehtipuiden lehtiin ja ne varisevat ruskeana. Joka syksy ajattelen, että pitäisi kerätä viljakimppuja hyvissä ajoin ennen puintia, mutta aina se jää tekemättä. Tytär keräsi nämä ihan viimeisistä puimattomista viljoista. Ongelmana liian tuleentuneissa viljoissa on jyvien kariseminen ja korsien hauraus sidonnassa. Paras aika kerätä vilja kimppuihin on, kun tähkät eivät ole vielä täysin tuleentuneita ja korsissa on hivenen vihreää. Ohra oli helppo sitoa. Sen korsi on tanakka. Kaura oli hankalampi, koska yläosan korsi on hyvin ohut ja hauras ja röyhyt taittuvat helposti. Vehnästä aikoinani yritin sitoa kimppua. Se on korreltaan hyvin liukasta, joten sitominen vaatii enemmän taitoa kuin ohran ja kauran sitominen. Vehnästä tosin saa siistin ja kauniin kimpun.

Kaurisemolla on enää kaksi vasaa völjyssä tai sitten meillä kulkee kaksi eri kaurisporukkaa. Emo ja kaksi vasaa ovat nyt usein hivenen kauempana pihasta marjamaiden reunamilla. Yhtenä päivänä kitkin mansikkamaata, kun kauriit ryntäsivät vauhdilla läpi vadelmariveistä. Eivät nähneet puskien läpi minua vaan juoksivat lähdes pahki. Yhdeksänkymmenen asteen käännös kävi niiltä sukkelasti. Ryntäsivät sitten pellon reunusmetsikköön. Katsotaan saako kauriiden tarina jatkoa.