Löysin taannoin Taskut täynnä -bolgista tiramisukakun ohjeen, jota piti kokeilla. Minulla ei kuitenkaan löytynyt pakastimesta enää vadelmia, (Suutarilla ei ole kenkiä -syndrooma). Mutta raparperi kasvaa pihallamme aivan loistavasti, vai mitä voisi kuvasta päätellä?

Raparperi.jpg

Keittelinpä raparpereista monta purkillista hilloa. Laitoin raparperihillon vadelmien asemesta tiramisukakkuun. Päälle laitoin koristeeksi saskatooneja ja karpaloita. Hyvää tuli. Perinteiseen tiramisuun verrattuna tämä jogurttiversio oli raikas.

Raparperi-tiramisu.jpg

Raparperihilloa jäikin sitten muutama purkillinen jäljelle. Seuraava kokeilu oli sitten raparperijäätelökakku. Pienessä päässäni ajattelin, että kauramurotaikinasta paistettu keksipohja olisi kiva vaihtelu pohjaan ja vähän väliinkin. Pohjalle muresin keksin paloja. Keksin palon päälle laitoin raparperihilloa, sitten jäätelöä, sitten mansikkasiirappia. Toinen kerros tuli samanlainen. Jäätelön tein tämmöisellä reseptillä:

6 dl vispikermaa

1 prk kondensoitua maitoa

0,5 dl glukoosisiirappia

4 tl vanilijasokeria

Kerma vaahdoksi, sekaan vatkataan kondensoitu maito ja glukoosisiirappi sekä vanilijasokeri. Seos vuokaan ja pakastimeen.

Jäätelökakusta tuli hyvää. Keksinmurut olisivat voineet olla hiukan pienempiä. Minulla olivat n. pari-kolme senttiä kanttiinsa. Epämääräisen muotoisina tosin. Sohvi toi kuusenkerkkäsiirpappia eilen, joten lorauttelin sitä annokseeni reilusti, vaikka en mikään herkkusuu olekkaan. Lotasin jäätelökakkua isomman palan kahvin kanssa, kun oli tullut päivän mittaan energiavajetta.

Kotij%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6.jpg

Nyt, kun olen päässyt kehumaan ruoanlaittotaidoillani, mainittakoon yksi muukin kesäinen kausiherkku, nokkoskeitto. Pienet nokkosenversot ovat siinä parhaimmillaan. Keräsin menneellä viikolla kupillisen nokkosia ja keittelin ne pehmeiksi vedessä. Siivilöin veden talteen. Nokkoset surautin sörsseliksi monitoimikulhossa. Keittelin puolet sörsselistä nokkoskeitoksi voin, hiivaleipäjauhojen, kolmen yritin -ruokakerman, keitinliemilorauksen, vesilorauksen ja suolan kanssa. Keiton tein siis pinaattikeiton tapaan. Meillä tykätään tästä nokkoskeitosta enemmän kuin pinaattikeitosta. Loput nokkosvedestä lorauttelin alppiruusuilleni lannoitteeksi.

Nokkosia%20ruoaksi.jpg

Eilinen kirjoitteluni päättyi vadelman versojen ja voikukan kukkien keruuseen. Mitenkö niistä saa aikaiseksi juhannusboolin? Lehtimehu on boolin pohja-aine. Lehtimehun ohje on jotakuinkin näin:

Puoli ämpärillistä tiukkaan paineltuja lehtiä tai kukkia (mieluimmin ei kovin myrkyllisiä) esim. vadelman lehtiä, lillukan lehtiä, mustaherukan lehtiä, voikukan kukkia, apilan kukkia, ruusun terälehtiä. Mustaherukan lehti on voimakas aromiltaan. Se voi peittää herkempien kukkasten aromin, joten kukkamehuun kannattaa valita vaikka vadelmanlehdet kaveriksi.

Lehtien ja kukkien päälle ämpäriin kaadetaan n. 4 litraa kiehuvaa vettä. Seos jäähdytetään huoneen lämpöiseksi. Seokseen lisätään n. 4 rkl sitruuna- tai viinihappoa. Sekoitetaan. Annetaan ässehtiä yön tai kahden yli. Liemi siivilöidään kattilaan ja lisätään n. 1 kg sokeria. Kuumennetaan. Pullotetaan. Mehu on hyvää janojuomaa laimennettuna. Laimennussuhde riippuu käytetyistä lehdistä. Nyrkkisääntö on 1/2 - 1/3 osaa mehua ja loput osat vettä.

Kuplamehun eli alkoholittoman boolin mehusta saa käyttämällä veden asemesta kivennäisvettä ja sitruslimpparia. Alkoholillisen version boolista saa tietysti lisäämällä booliin pitkäripaisen tuotteita. Mieluimmin kirkasta kuin ruskeaa. Tämä on tietysti makuasia samoin kuin prosenttimääräkin valmiissa boolissa. Koristella voi boolin vaikka kukkasilla.

Kuvaa mehusta tai boolista ei minulla ole. Liemi kun on vielä ässehtimässä. Joku ei ole muistanut ostaa kaupasta sokeria...