Sunnuntai-iltana pyöräilin mummun kanssa järven ympäri. Järven toisella puolen huomasin useassa kohden kissankäpälän kukkia. Harmittelin, että jätin kameran kotiin sateen pelossa. Mummu lohdutteli, että hän huomasi kukkia lähenpänä kotiani juhannusaattona. Toden totta melkein kotikujan suussa oli pieni lämpäre kissankäpäliä. Eilen illalla tassuttelin kissankäpälien tykö kuvaamaan niitä. Pieniä kasveja ovat nämä kissankäpälät. Ensin piti mennä kontalleen kuvanottoa varten. Olin jo lyömässä kukkien viereen maate, kun auto tulla pölähti mutkan takaa. Piti tyytyä tähän konttausasentokuvaan, kun muitakin järven kiertäjiä kruisali tiellä. Jos olisin maate ehtinyt, kylältä olisi kohta kuulunut juttua tienposkeen sammuneesta Kivikulman emännästä.

Kissankäpälälläkin on kaksi kotia. Tämä valkoinen on hedekukkien koti kissankäpälällä. Vaaleanpunaisessa kukassa asustelevat taas emikukit. Värin muistaa tietysti siitä, että tytöt tykkäävät vaaleanpunaisesta. Emikukathan ovat niitä tyttökukkia, jotka tekevät sitten siemeniä. Nämä valkoiset hedekukat ovat niitä pöläyttelijöitä.

Kissank%C3%A4p%C3%A4l%C3%A4_hede.jpg

Kukkakauppiaathan sitovat kukkakimppuihin välivihreää, jotta kimpusta saataisiin ilmavampi ja kukat paremmin esille. Minäpä kiepautan omaan 100 kukan -kimppuuni välivihreäksi suolaheiniä. Ensin kuivempien paikkojen ahosuolaheinää.

Ahosuolahein%C3%A4.jpg

Sitten niittysuolaheinää, joka on nimensäveroisesesti rehevämmän paikan kasvi kuin ahosuolaheinä. Suolaheinäthän erottaa kasvupaikan lisäksi vaikka lehdistä. Ahosuolaheinän lehdistä tulee mieleen tikari tai miekka. Niittysuolaheinän lehdestä enemmänkin keihään kärki, kun katsoo lehden tyviosaa. Niittysuolaheinä kasvaa myös ahosuolaheinää huomattavasti korkeammaksi.

Niittysuolahein%C3%A4.jpg

Olen minäkin syönyt aikoinani näitä suolaheiniä. Silloin maistuivat mukavan kirpakalta. Eihän suolaheiniä mahamäärin syöty. Pureskeltiin varsia ja sylkäistiin sitten pois. Silloin eivät vanhemmat tainneet olla aina selvillä penskojen edesottamuksista.