Hyvää alkanutta vuotta 2022 kaikille. Toivon, että päivä alkaa paistamaan tähän risukasaan, jota myös koronakurimukseksi kutsutaan.

Vuosi alkoi tällaisisissa tunnelmissa:

 

Eli kauniissa pakkassäässä. Sitten on ollutkin vähän vaihtelevampaa. Miesväki vaihtoi metsäsuksiin erilaiset siteet, joten testailin taas uudenvuoden ja loppiaisen välissä metsäsuksia. Täytyypi kehua, että suksen siteet vaihtamalla paranivat. Sittenpä hiihtelin muutamana päivänä kankaalla uusia uria. Lumi on nyt niin pehmyttä, että metsäsuksillakin huppuroipi pohjia myöten. Loppiaista edeltävät päivät olivat pilvisiä. Välillä yritti aurinko pilkistellä pilvien raosta. Kamera ei ole kulkenut näinä päivinä mukanani. Harmitti vähän, kun yhtenä iltapäivänä valo siivilöityi aika mukavasti pilvien takaa. Kännykällä ei saa sellaista tunnelmaa kuviin kuin oikealla kameralla. Tämä on siis kännykkäkuva:

 

Kun hiihdin toista reissua kankaalla metsäsuksilla, olikin latukone kulkenut. Näinhän se yleensä on. Kun aikansa odottaa, niin lopulta latu tulee. Pari reissua ehdin käydä ihan normi perinteisillä hiihtämässä latu-uralla. Toisena reissupäivänä oli jo paikoitellen aika paljon lunta ladulla ja lisää tuli. Tämäkin on kännykkäkuva:

 

Pakkanen on loppiaisesta lähtien keikkunut kahdenkymmenen pakkasasteen kylmemmällä puolen. Sukset vaihtuivat lumikenkiin. Perjantaina kenkäilin hämärän tultua. Eilen kuljimme sitten samoja reittejä ja huomasimme, että ilveksen jäljet olivat tuleet samalle reitille minun lumikenkien jälkien päälle. Metsässä oli hiljaista, mutta ei asumatonta. Paljon oli kauriin ja jäniksen jälkiä sekä nyt ilmestyneet ilveksen jäljet. Ilves olisi sellainen eläin, että se olisi mukava nähdä elävänä luonnossa. Sitä ei vielä älyäisi pelätä. Susi ja karhu olisivat jo sellaisia otuksia, että niiden kanssa samalla mättäällä ollessa taitaisi tulla vetelät housuun. Tänään aamulla pakkanen käväisi yli kolmenkymmenen asteen. Iltapäivälläkin oli likemmäs kaksikymmentäviisi astetta pakkasta. Se ei ulkoilua estänyt. Kiersimme lumikenkäreittimme ihan jalkapatikassa. Reitti oli tallautunut jo sen verran kovaksi, että hyvin kesti jalan kulkea. Aika pitkälle ulkoilu on pukeutumis- ja lajikysymys.

Sisäliikunta on mennyt taas koronan takia tauolle. On siis äärettömän mukavaa, että meillä on näin loistavat ulkoliikuntamahdollisuudet. Taidepiirinkin aloitus venyy koronan takia. Toki maalata ja piirtää voi kotonankin, mutta silloin jää yhteisöllisyys pois. Samoin jää pois kavereiden ohjeetkin, jotka tulevat joskus (yleensä) pyytämättäkin. Sellaista se on, kun porukka on maalannut yhdessä vuosikausia.

Mukavaa nousuviikkoa. Pysykää terveinä!