Tuhnuisen sunnuntaipäivän retki suuntautui Puolangan vaaramaisemiin. Mukavasti lähiseudultakin löytyy päivän retkikohteita syksyn harmaita päiviä piristämään. Toki näkymät vaaran rinteiltä aukeaisivat kirkkaalla ilmalla toisella tavalla kuin näin kostealla sumulla.
Varoitus: Tämä postaus on oikea kuvapläjäys. Silmissä voi hämärtää ennen viimeistä kuvaa.
Molemmat tämän päivän retkikohteet ovat Puolanka-Hyrynsalmi-tien varressa. Pyssykuljun polun pituus on n. 4,5 km. Matkan pituuden ei pidä antaa hämätä. Polku kulkee haastavassa maastossa. Rinteet ovat jyrkkiä. Näin kostealla polku oli myös liukas. Maasto on kivistä moreenimaata, joten haasteena ovat myös terävät kivet. Kengissä on siis hyvä olla myös pitävät pohjat. Maisemat kuitenkin palkitsevat. Maasto on erilaista kuin esim. Rokualla. Puusto on tiheämpää, joten maisemat eivät avaudu ihan samalla lailla. Mutta jotain salaperäistä on naavaisissa kuusissa, kosteissa notkoissa ja kivikkoisissa jyrkänteissä.
Retkeilijän suusta: "Edessä on loiva alamäki. Viiiiuuuuhhhh!!!"
Paikan nimet ovat myös mukavia ja nimensä veroisia:
Upokas
Pyssykuljun polku lähtee Pyssylammen laavulta. Samalta paikalta lähtee myös Kuirivaaran polku. Kuirivaaran lenkki on rapiat 10 km, joten siihen kannattaa varata aikaa useita tunteja. Me taivalsimme tänään Pyssykuljun lenkin. Saimme aikaa tärvättyä parisen tuntia. Palkitsimme itsemme lenkin jälkeen kunnon notskimakkaroilla. Kyllä se on niin, että eväs on parasta ruokaa.
Pyssylampi on kirkasvetinen lampi, jossa on myös uimapaikka. Emme tarenneet uida, mutta harjoittelimme kuvaamista pitkillä valotusajoilla. Roiskin vettä, jotta tytär voisi ottaa pisarakuvia. Samalla kuvasin itsekin yhden käden -taktiikalla. Kädet jäätyivät. Kuvaamisen tulos on lievästi taiteellinen.
Tuuli teki lammen pintaan väreitä, joka sai pitkällä valotusajalla heijastumat kihartumaan.
Yksityiskohdat maastossa ovat joskus kauniita:
Makkarat on syöty. Notskin ääressä voi vaan tunnelmoida ja tuijottaa tuleen. Tulessa on jotain samaa kuin virtaavassa vedessä, jatkuva liike. Kuka tanssii tässä nuotiossa?
Voihan Hevonperse! Hepoköngäs on ollut aikoinaan Hevonperse. No, karttoihin se tietysti on ollut kruunun herroille liian rahvaanomainen, joten siitäpä tuli sitten Hepoköngäs. Olisihan se ollut mukava kääntää vanhaa nimeä turisteille ulkomaan kielille.
Paikkana Hepoköngäs on tietysti jylhä. Nyt vettä putouksesta virtasi aika niukasti. Hepokönkäälle on valmistumassa uusia rakenteita. Nyt myös pyörätuolilla pääsee ihailemaan putousta.
Hepokönkäällä on myös Geopolku, jossa on useita geokätköjä ja kiipeilijöille mukavia kallioita.
Vastaisuudessa otan reppuun mukaan villapaidan, jotta voin pukea sen päälleni tauoilla. Tauoilla vilu tarttuu näin kosteilla ilmoilla ja sitten ei meinaa lämmetä millään. Nyt onkin mukava lämmitellä kotona saunaa ja käpertyä lukemaan kirjaa.
Raukeissa tunnelmissa nimimerkki "Minäkö luontoretkeilijä?"
Kommentit