Lunta on kahlata asti. Tämän totesin, kun yritin mennä kasvihuoneesta hakemaan turvesäkkiä. Lopulta jalat eivät riittäneet, vaan konttasin hankea pitkin kasvihuoneen takaovelle. Etuovesta ei kannattanut edes yrittää. Sen verran ison kinoksen tuuli oli siihen kieputtanut. Takaovelta tuuli sitä vastoin kieputtaa yleensä vähätkin lumet pois. Muutaman kerran jalalla pöläytin lumia pois, niin sisälle pääsin. Turvesäkkiä ulos raahatessa huomasin, että kasvihuoneen toisella puolen lunta on tavallista vähempi ja siitä sitten pääsikin säkin kanssa kohtalaisen helposti tallatulle tantereelle. Turvetta tarvitsen tomaatin taimien koulintaan. Sittenpä hoksasin, että onkin alakuu. Nyt odottelen sitten kuuta nousevaa yläkuulla, että voin koulia taimet isompiin ruukkuihin. Tämän yläkuutaian pitäisi auttaa minua saaman hypersuuren tomaattisadon ensi kesänä. Saapa nähä.

Yöllä pakkanen paukkuu ihan ennätyslukemissa. Tämän talven rekortin pakkasmittari tallensi viime yönä, peräti 35,4 astetta miinusta celssiuksina. Aurinko kumminkin lämmittää ja iltapäivällä oli mukava ilma hiihdellä. Latu oli loisto kunnossa. Suksi luisti ja piti. Mitä sunnuntai- tai keskiviikkohiihtäjä voi muuta toivoa. Ladun poikki oli kulkenut ilves. Sen jälkiä kuvatessa kuulin kuinka läheisen puronuoman reunakuusikossa tiaiset ja käpylinnut virittivät kevätlaulua. Enpä suksien suihkinalta olisi tuotakaan kuullut, jos en olisi kännykällä kuvia ruvennut räpläämään.

 

Nyt menee tarina vähän takaperoisesti, mutta menköön. Toissa päivänä tein lumikenkäreissun, kun tuiskun jälkeen oli latu vielä tukossa. Tuiskun jälkeen olikin ollut vilkasta metsässä. Jäniksen ja oravan jälkiä oli hyvin paljon. Syysmyrsky kaatoi jäniksille seisovan ruokapöydän. Haavan runko jäi könöttämään oksien varaan irti maasta. Syksyllä jänikset nakersivat alimpia oksia. Nyt oksia yltävät puput popsia aina vain ylempää joka tuiskun jälkeen. Näin toimii luonnon ruokinta-automaatti. Vähän minua arveluttaa jänisten pöytätavat. Pyöräytellä nyt papanoita samalla, kun syö. Hyh, hyh. Oravakin näyttää moista touhua käyneen ihmettelemässä.

 

Joku muukin on käynyt lumikenkäreitin varrella jättämässä jälkiä. Isäntä siinä on traktorilla pörräillyt itselleen työmaalle jäljet. Kuu kuulema vaikuttaa polttopuihinkin. Alakuulla kaadettu puu kuivuu nopeasti ja halkeaa helpommin, kuin yläkuulla kaadettu. Kirvespelillä meillä ei sentään klapeja naputella, joten siinä mielessä puun kaadolla ja kuun kierrolla ei ole niin väliä. Polttopuita tehdään myös sen verran paljon, että ehtii tulla sekä yläkuita että alakuita.

 

Olen lueskellut kommentteja ulkonaliikkumiskieltoon. En sen kummemmin ota kantaa siihen, mutta kommentoijat näyttävät lukevan uutisia kuin piru raamattua. Luulevat, että automaattisesti ulkonaliikkumiskielto otetaan käyttöön koko maassa, jos sellainen tulee. Lehdet myös näyttävät unohtavan, että elämää on myös kehäkolmosen ulkopuolella. Hiljaista on metsissä ja hiljaista on ollut myös ladulla. Jospa me sovimme tänne ulkoilemaan ihan turvallisin mielin ja toisia kunnioittaen. Nautitaan keväästä ja lumesta, kun sitä nyt on. Mukavaa hiihtoloman loppua ja loppuviikkoa!