Tein kävyistä asiaa ja hyppäsin metsurin matkaan. Kävyssähän on uuden metsän alku ja nyt on hyvä käpyvuosi. Keräsin sangollisen ja toisenkin. Pari päivää vierähti mukavasti metsurin kaverina kävyn keräilypuuhissa. Kippasin keräämäni kävyt muovikoreihin ja pistin osan leivinuunin päälle ja loput takan päälle aukenemaan. Eipä aikaakaan, kun uunin pankolta alkoi kuulua rapsahtelua. Mölli-kissa höristeli leivinuunin vieressä aluksi korviaan, että onko hiiret valtaamassa koko talon. Kävyt kuvasin kännykällä, kun kamera jäi autoon.

M%C3%A4nnyn%20k%C3%A4vyt.jpg

 

Päivä oli harmaa. Välillä satoi lunta, välillä jäätävää tihkua. Käpykiintiö tuli täyteen, joten lampsin autolle ja otin kameran. Tarkoitus oli tiirailla tirppoja, mutta eihän niitä nyt näkynyt. Edellisenä päivänä tiaiset laulelivat jo ja korppi kierteli ympärillä. Olen kytännyt kameran kanssa metsässä asustelevaa metsoa, mutta se ei halua olla linssilude. Näyttäytyy vain silloin, kun ei ole kameraa. Se on takuuvarmaa, että kameran kanssa kulkiessa eläimet väistävät. Sitten, kun muuten vain nyhvää yhdessä kohdassa, linnut tulevat tiirailemaan lähietäisyydeltä. Ikuistinpa sitten nämä kaksi vanhaa puuta. Nämä ovat meidän maisemapuita, porttina tien kahta puolta. Missä vaiheessa männystä tulee petäjä? Minun mielestäni nämä ovat jo petäjiä.

Pet%C3%A4j%C3%A42.jpgPet%C3%A4j%C3%A4.jpg

 

Puusta onkin sujuvaa siirtyä paperiin. Koska minä en ole vielä oppinut pitämään e-kirjoista, lukunurkkaukseni pursuaa ihan perinteisiä paperille painettuja lukuelämyksiä. Viimeksi luin Peter Høegin kirja Sinun silmiesi kautta. Høeg on kirjailja, jonka tuotantoon olen tutustunut vasta hiljattain. Hänen kirjojaan en pysty lukemaan hotkimalla, kuten tapanani ruukaa olla. Kerronta on hyvin taitavaa. Tässä kirjassa aihe on aika poikkeuksellinen. Voiko todella mennä toisen ihmisen pään sisään?

P%C3%A4%C3%A4llekk%C3%A4isvalotus.jpg

 

Rakel Liehun Helene on minulla vielä lukuvaiheessa. Tavallisesti en elämänkertoja harrasta. Helene muodostaa poikkeuksen. Taiteilijan elämä kiehtoi minua niin paljon, että kirja lähti mukaan kirjastosta. Olin vähän ennakkoluuloinen ensin kirjan tavasta hyppiä Helenen nuoruuden ja viimeisten elinvuosien välillä. Se oikeastaan onkin kiehtovaa, että kirja kulkee vähän niin kuin ajatuskin, välillä nykyhetkessä ja välillä nuoruuden päivissä. Muutoinkin kirja on osittain  kuin ajatuksia paperilla. Tylsäähän täysin kronologinen kerronta voisikin olla.

Hienoa, että kirjasto on vielä saanut olla auki. Keväällä teki jo tiukkaa, kun kirjaston ovetkin laitettiin kiinni. Piti tilata kirjoja jo nettikaupasta.

Kaikki opiston piirit ovat toistaiseksi tauolla. Alkaa näyttää, että tämä kevät menee ilman ryhmäharrastuksia. Lapsukaiseni kanssa suunniteltiin jo oman koronakuplan taidepiirin kokoontumista. Tyyliin: "Kahteen pekkaan perustimme ikioman kerhon." Muuten näyttää koko maalaustouhu jäävän vähiin. Liikunta puoli tulee hoidettua hiihdellen ja kenkäillen sekä kotijoogalla. Tosin joogatunteja kaipaan hyvinkin paljon. Ei ole sama asia kotona vääntää itseään mutkille, kuin ohjaajan opastuksella. On paljon rentouttavamaa, kun ojaaja sanoo, että hengitä ulos ja nosta jalka ylös. Ihan selvästi siinä koipi venyy paremmin!

Pysykää terveenä ja hyvää tammi-helmikuun vaihdetta!