Kuuhullu luki, että nyt auringon kierto on loppumaisillaan. Sehän tietysti loppuu talvipäivänseisaukseen. Kuun kierto taas on mustankuun vaiheessa. Lukemani perusteella nyt on hyvä päivä lepäillä ja kerätä voimia. Tänä iltana voi myös heittää vanhat moskat pois niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin. Uudenkuun alkaessa voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä. Eli vanhat, virttyneet villasukat heivataan roskiin samoin kuin huonot ruokailutottumukset ja muut synnit. Huomenna aloitetaan uusien sukkien neulominen ja paremmat elämäntavat. Helppoa, eikö vain?

Tämän innoittamana otin varaslähdön ja aloitin uusien sukkien neulomisen. Kuviot menivät heti alussa pieleen, joten annoin luovuudelle vallan ja aloin neulomaan ihan oman näköisiä villasukkia. Pointti on tässä, että pyhitin lepopäiväni virkistykseen ulkoilua unohtamatta. Samalla, kun laskeskelin silmukoita, mietin omia vuoden, kuukauden, viikon jne. kiertojani. Sanoin kuvaamattoman suuri kuvapankkini auttoi taas hahmottamaan pidemmät kiertoajat. Lyhyemmät muistan kuin eilisen.

Luonnossahan kaikki perustuu pohjimmiltaan aurinkoon ja auringonpilkkujen sykliin. Kerran katsoin luontodokumenttia, jossa sanottiin jänispopulaation vaihtelevan auringonpilkkujen esiintymisen tahtiin. Vaikuttaneeko auringonpilkut myös piisamikantaan? Joka tapauksessa kotijärvellämme oli iso piisamipopulaatio rapiat parikymmentä vuotta sitten. Sitten piisamille tapahtui jotain. Kanta pieneni ja viimeiset lähtivät vaeltamaan järveltä. Niitä näkyi vaeltamassa järven ympäri kiertävällä tiellä. Yksi piisami hyökkäsi jopa appeni jalkaan kiinni järven ympärystiellä. Järvelle kohdasta oli matkaa puolisen kilometriä. Piisamit hävisivät järveltä kokonaan yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Pari vuotta sitten näkyi ensimmäiset piisamit taas. Nyt kanta näyttäisi jälleen olevan kasvussa. Me rannalla arvuuttelemme, että saavatko piisamit hävitettyä tuon kortteikon ja vesiruoton. Toivottavasti.

Piisamin%20pesi%C3%A4.jpg

 

Koulussa opetettiin aikoinaan, että metsän kasvua ei voi Suomessa estää. Pellotkin metsittyvät, jos niitä ei viljellä. Tämä kaunis koivikko on aikoinaan metsitettyä peltoa. Viime syksynä omistaja teettätti siihen nuoren metsän kunnostuksen. Minä saan nautiskella lenkillä tästä kauniista metsästä näin sulan maan aikaan ja talvella tästä on hyvä tallustella lumikengillä, kun räipät eivät ole haitolla. Keväällä lumien sulettua koivikossa kävi mahdoton laulukonsertti. Koivut viherjöivät ja linnut lauloivat. Voi mahdoton, kuinka kevättä tuli silmiin ja korviin. Hieno metsä!

Koivikko.jpg

 

Meidän oma metsitysprojektimme on tässä: Edellinen omistaja on aikoinaan viljellyt vähän heikonlaisesti pientä ojanvarsipeltoa. Sitten se oli jäänyt kokonaan viljelemättä. Meidän omistukseen tullessa pellolla kasvoi jo männyn taimia, eikä meillä ollut enää intressiä ruveta muuttamaan peltoheittoa takaisin tuottavaksi pelloksi. Minä harventelin mäntypuskia ja raivasin pajuja viime syksynä. Kuvasta näkyy, että paju on aivan innostunut kasvamaan raivauksen jälkeen. Nyt tässä olisi runsaasti punontapajua. Olenkin käynyt silloin tällöin lenkillä leikkaamassa pajunipun mukaani. Tosin mitään niistä en ole vielä saanut tehtyä. Pienet peltoheitot ovat nykyisin muistutus siitä, että aika ajaa ohi pienistä peltoplänteistä. Esi-isien kuokalla raivaamat pellot metsitetään tai metsittyvät itsekseen, kun ne ovat nyky koneille liian pieniä. Luonnon kiertokulkua tämäkin.

Peltoheitto.jpg

 

Järvi kävi riitteessä alkuviikosta. Muistelin, että vanhat sanoivat aikoinaa kolmannen jään syksyllä jäävän. Ihan kokonaan järvi ei päässyt jäätymään. Selälle jäi vielä pieni sulapaikka. Laskettaneenko tätä riitettä sitten ensimmäiseksi jääksi.

Riite.jpg

J%C3%A4%C3%A4tyv%C3%A4%C3%A4.jpg

 

Tiistain aurinkopaisteessa viimeisiä muuttavia sorsia ja koskeloita lämmitteli ojansuulla auringon paisteessa. Ojansuuhan pysyy sulana pitkälle talveen. Täytyy olla kova pakkanen, jotta se jäätyisi.

Lintuja.jpg

 

Syksy on vienyt kotipihasta peipot ja västäräkit. Tiaiset sentään jäävät. Samoin jäävät myös tikat. Tiistaina käpytikat kokeilivat nokkiansa kontortamännyn käpyihin. Kovasti ne niitä takoivat ja välillä tappelivatkin parhaasta paikasta. Kontortamännyn kävyt taitavat olla aika kovia paloja, kun tikat joutuivat siirtymään lehtikuusen käpyihin.

K%C3%A4pytikka1.jpg

K%C3%A4pytikka2.jpg

 

Työmme elää vuodenkierron mukaisesti. Oli aika hyvästellä peltotyöt ja mennä metsään. Mies aloitti hakkuutyön sahapelillä. Minä katselin itselleni hommia viereiseltä metsäkuviolta. Mikäs sen mukavampaa kauniina marraskuun päivänä kuin huiskia sahalla pajuja ja koivun vesoja alas havupuun taimia tukehduttamasta. Välillä voi hypätä ojan toiselle puolen nauttimaan evästauosta ja istahtaa vasta kaadetulle koivurangalle ja katsella auringon pilkahduksia puiden välistä. Taimikkoa perkatessa katselin, että paljon oli jäänyt puolukoita metsään. Mättäät olivat osittain ihan punaisena puolukoista vieläkin. Metsäreissulla harmittaa, että oikeaa kameraa ei voi pitää mukana. Metso asustelee ihan työmaan vieressä ja olisihan ihan erilaista kuvata tätäkin auringon paistetta metsikössä tavallisella kameralla kännykän sijaan.

Hakkuuty%C3%B6maa2.jpg

 

Metsästä takaisin järvimaisemaan. Kun ruohot lakastuvat ja puiden lehdet maatuvat, maasta paljastuu pieniä ja ihmeellisiä kasveja. Usein ne ovat jotain pieniä sieniä, mutta pienet vaaleanpunaiset läiskät sammalikossa olivat ihan muuta. Veden vaivaamalle rantapolulle oli ilmestynyt vaaleanpunaisia lehtiä, joita ensin luulin kukiksi tai sieniksi tai ihan miksi vaan. Näppäsin kuvan kännykällä ja kuvia katsoessa huomasin niiden olevankin lehtien uutta kasvua. Epäilin, että kyseessä olisi jokin maksasammallaji. Varmuutta netin ihmeellisestä maailmasta tähän en saanut.

Maksasammal%20%281%29.jpg

 

Järvellä viikon kierto päättyi tänä aamuna kotirannan vihreään lauttaan. Kävin kameran kanssa ihmettelemässä moista ilmiötä. Mitäs saastetta sieltä oikein kulkeutuukaan?

Kasvilautta.jpg

Alkuviikon pakkasöiden ja kauniiden nollakelipäivien synnyttämä riite ei sulanut loppuviikon tuhnusadepävinä paikoilleen. Tuuli rikkoi riitteen miljooniksi palasiksi. Jääpalaset helisivät rantaan tultuaan vasten kortteikkoa ja niittivät terävillä reunoillaan kortteet lyhyiksi pätkiksi. Nyt tämä kasvisilppu yhdessä loppujen riitteiden kanssa ajelehti tuulen painamana kotirantaamme.

Kasvilautta2.jpg

Maastokuvioista jäätähän tästä tuli.

Maastokuvio.jpg

Minä kiertelin tänään pitkin rantoja ja poikki koivikoiden, halki peltoheittojen ja annoin akkuni latautua.  Ei haitannut vaikka oli vuoden toiseksi harmain päivä. Eilinen kuulema oli vuoden harmain päivä. Mistähän moinen nimitys?

Reippailkaa ja levätkää sopivassa suhteessa. Mukavaa ja antoisaa nousuviikkoa!