Tonttujen matka raketilla jatkui halki avaruuden. He katselivat raketin ikkunoista ohi viliseviä avaruusmaisemia. Revontulet loimusivat. Tähdet vilkkuivat. Päivä oli vaihtumassa jälleen kerran illaksi.

 

 

Ilta avaruudessa on sinistäkin sinisempi. Yhtä äkkiä tarkkasilmäisin tontuista huudahtaa: "Katsokaa, katsokaa! Tuolla planeetalla istuu tonttu ja katselee meitä." Totta tosiaankin, suuren jääputouksen juurella istuu tonttu ja kohottaa katseensa kohti ohikiitävää rakettia. Salamana tomerin tontuista painaa laskeutumisnappulaa. Siinä sitten hurautetaan kierros planeetan ympäri ja tehdään lopuksi tyylikäs laskeutuminen jääputouksen juurelle. Laskeutuminen sujuu kuin vanhoilla tekijöillä.

 

 

Korvatunturin tontut hyppäävät raketista ulos. Siinä sitten katsellaan puolin ja toisin ihmeissään. Kovin on tutunoloista väkeä, mutta silti niin vierasta. Vihdoin tonttu jääputouksen alla huudahtaa:"Tervetuoloa, kaukaiset vieraat!". Siitäpä alkoi vilkas puheensorina. Mistä vieraat tulevat? Kuinka kummassa tutunoloinen tonttu asustaa kaukana vieraalla planeetalla? Tonttu jääputouksen juurelta aloittaa tarinan:

"Kauan, kauan sitten olin insinööritonttuna Korvatunturilla. Aina oli jouluna kiire, joten päätin rakentaa kulkupelin, jolla lahjakierros jouluna saataisiin sukkelaan tehtyä. Rakensin supernopean kelkan, mutta sen vauhti ei riittänyt Petterin vauhtiin laisinkaan. Asensinpa kelkkaan vielä parin ja ehkä toisenkin tai kenties kolmannen suihkumoottorin. Tarkkaan suihkumoottoreiden määrää en enää muista. Ehkä moottoreita tuli liikaa. Kenties ohjaus ei enää kestänyt moista vauhtia. Niinpä eräällä koelaskulla Korvatunturilta kelkan vauhti vain kiihtyi. Se kiihtyi niin valtavaksi, että kelkkani ja minä sinkouduimme kohti ääretöntä avaruutta. Tajuntani hämärtyi moisesta vauhdista, kunnes tämä planeetta alkoi vetää kelkkaa puoleensa. Vauhti hidastui ja tajuntani palasi pätkittäin. Kelkkani teki pehmeän laskun planeetan puuterilumeen. Täällä minä olen sitten asustellut siitä lähtien."

Raketilla matkaavat tontut kertoivat puolestaan oman avaruusseikkailunsa vaiheita. He valittelivat nälkäänsä ja kummastelivat, kuinkas insinööritonttu on selvinnyt ilman ruokaa kaukaisella pallolla. Kenties joskus on vilukin päässyt puistelemaan tonttua. Siihen insinööritonttu kajauttaa ilmoille muhkean naurun. Meillä ei nälkä pääse yllättämään. Kun on pakkasta ja jäätä sekä tontulla kokin ja keksijän taidot, saadaan tehtyä jäätelöä. Hän rientää tarjoilemaan jäätelöä murisevavatsaisille rakettimatkaajillekin. Niin tonttujen vatsat täyttyivät jäätelöstä, mutta entäpäs se vilupuoli. Tulkaa tervehtimään ystävääni. Hän on jo iltaunilla, mutta ilahtuu varmaan vieraista.

Tuttu on kaukaisen planeetan tontun ystäväkin. Siellä hän torkkuu vasten pehmoista lankakerää. Mistä viime talven lumiukko on tullut tänne lumen ja jään planeetalle? "Herätys, ystävä kallis!", tonttu toimittaa. Lumiukko availee silmiään. "Nään kaiken viitenä, ei kun kuutena!", hän mutisee unisena. "Ei tämä ole unta, herää kamu!", tonttu jo ravistelee lumiukkoa.

 

 

Niin lumiukko saa lopultakin silmänsä auki. Hän halaa iloisena Korvatunturin tonttuja. Viime talvisten ystävysten tapaaminen lämmittää kaikkien mieltä. "Minä tässä otan nokosia lankakerän ulkopuolella. Sisäpuolella sulaisin. Tonttu taas ryömii lankakerän sisään nukkumaan. Sielä on lämmintä ja pehmoista.", hän selittää. Näin heillä on seuaa ja molemmille sopivat oltavat. Tonttu kertoilee, että lakakerä oli hänellä lämmikkeenä ja pehmusteena kelkassa silloin aikoinaan. Se on palvellut häntä makuupussina siitä lähtien. Lumiukko jatkaa taas tarinaansa: 

"Minne luulette rakentamienne lumiukkojen joutuvan, kun kevät koittaa? Ihmiset luulevat, että lumiukot sulavat ja virtaavat sulamisvesien mukana puroihin ja järviin. No, lumiukollakin on oikea elämä. Niin me lumiukot ja -akat matkaamme taikavoimin kevään tullen tänne lumen ja jään planeetalle. Täällä me vietämme lokoisaa elämää ainaisessa pakkasessa. Mikäs täällä on elellessä, kun ruokana on jäätelöäkin."

Pienoinen koti-ikävä alkaa vaivata rakettimatkaajia. Eivät he halua jäädä asumaan lumen ja jään planeetalle. Ei, vaikka ruokana olisi aina vain jäätelöä. He haluavat jatkaa matkaa. Ongelmana on vain kuinka he osaavat takaisin kotiplaneetalle ja Korvatunurille. Kaukaisten matkalaisten tapaaminen saa myös lumen ja jään planeetan tontun rinnassa syttymään jonkin onton oloisen tunteen. Mikä tuo outo tunne oikein on? Tonttu kokeilee rintaansa partakarvojen alta. Sydän sykkii ehkä hieman voimakkaammin. Kurkkuakin kuristaa. Silmiin nousee vesi. Onkohan hän kenties vilustumassa? Lääkintätonttu kokeilee vanhan insinööritontun otsaa. Ei ole otsa kuuma. Hän kuuntelee keuhkoja. Ei rohise hengitys. Kopauttaa vielä polveenkin. Polvikin toimii. Lopuksi hän lausahtaa: "Parahin tonttuystävämme, sinuun on iskenyt koti-ikävä. Se heräsi sinussa, kun me saavuimme tänne sinun vieraaksesi. Koti-ikävä on outo tauti. Se saattaa iskea vuosien kuluttua, kun näkee jotain tuttua." Vanha insinööritonttu myöntää asian todeksi, mutta ei asia siitä miksikään muutu. Korvatunturin matkalaiset eivät osaa raketillaan kotiin. Hän on jo liian vanha seikkailemaan pitkin ja poikin avaruutta, kun määränpäätä ei ole näkyvissä. Lumiukollakin tulee häntä ikävä. Ikäväasian lumiukko myöntää todeksi. Hänestä ei ole raketilla matkamaan. Sulaisihan sitä sellaisessa lämpötilassa. Tontun pitää vain uskalataa Korvatunturin tonttujen kyytiin. Kenties hänestä insinöörinä olisi apua raketin saattamisessa kotiin Korvatunturille.

Aamun valjetessa tonttujen joukko sulloutuu taas rakettiin. Insinööritonttu on vielä kahden vaiheilla, lähteäkö vai ei. Lopulta hän rohkaistuu hyppäämään raketin kyytiin. Nyt lähtövipua saa vetäistä hän. Onhan hän sentään insinööri. Lumiukko jää vilkuttamaan heille putouksen jäälohkareelta. "Turvallista matkaa ystävät! Korvatunturille terveisiä!"

 

 

Tonttujen matka avaruudessa jatkuu. Nyt raketissa on yksi tonttu lisää. Auttaako insinööritontun tietotaito ohjaamaan raketin Korvatunturille ennen joulua? Täällä blogissakin alkaa jo jännittämään, kuinkas tonttujen rakettimatkan käy. Pitäisiköhän täältäkin jotenkin auttaa tonttuja kotiin? Pitääpä katsella yhteistietoja ystävistä, kavereista, kummin kaimoista, olisko heissä ketään avaruustieteilijää tai rakettitieteilijää. Voisi sitten kilauttaa kaverille, että nyt tontut tarvitsevat apua.