Taidepiiri on pyörähtänyt käyntiin taas kesän jälkeen. Näin syksyllä kone lähtee hitaasti käyntiin: aiheet ovat hukassa ja kädet jumissa. Tein pari juttua tapetille. Leikkasin tapetista palan ja pistin kiinni maalarinteipillä levyyn. Pintaan mustaa akryligessoa. Ensimmäistä en malttanut kuivattaa gessoamisen jälkeen tarpeeksi. Huiskin vain isolla siveltimellä akrylimaalia pintaan. Niin tuli kupruileva yökuva kaupungista. Kuustakin tulee mieleen ihan jotain muuta kuin taivaalla möllöttävä juustopallo. Teippauskin oli lievästi sanottuna vinossa. Vinokuva vinosta päästä, voisi sanoa.
Toinen pohja kuivui gessoamisen jälkeen pari viikkoa teipattuna levyyn. Pinta olikin sitten sileä. Akrylimaalia huiskin leveällä siveltimellä tähänkin. Tähän tuli vähän synkempi ilme. Oliskohan tämä lähempänä kauhuromantiikkaa:
Nopeita ja rentouttavia töitä olivat molemmat. Tapetti on edullinen materiaali tällaiseen verryttelyyn. Jos haluaa työt kehystää voihan nämä paspistaa ja kehystää tai sitkaan tapetin voisi varmaan myös pingottaa kiilakehykseen. Julisteen asemesta lasten ja nuorten huoneiden seinillä menisi varmaankin tällaisenaan, kun reunat leikkaa pois.
Tänä iltana värit järvellä ovat vaihtuneet vinhaa vauhtia. Olen sännännyt ulos kameran kanssa moneen otteeseen tästä koneen äärestä ottamaan uusia kuvia, kun huomaan ikkunasta taas näkyvän yhä upeampia värisävyjä.
Kokeilin samaa näkymää usealla eri valkotasapainolla. Kamera ei toista värejä siten, kuin silmä näkee.
Kurkiaurakin pyyhälsi kuun ohi yöpuulle:
Kohti auringonlaskua:
Säätöjä räpeltäessäni minkki uiskenteli kortteikosta kohti rantaa. Odottelin sen nousemista rannalle, mutta sepä päättikin piiloutua tuhon rantaheinikkoon.
Lopulta yö voitti auringon:
Sopiva ilta lukea dekkareita ja kauhua!
Kommentit