Järvellä on ollut moneen otteeseen kansainvaellus. Pilkkikisoja on ollut talven mittaan useitakin. Kala on kuulema napannut kokkuun ihan kotirannan tuntumassa. Parhaimmillaan kalaa on kiskottu neljässä tunnissa yli kaksikymmentä kiloa. Nämä pilkkijät olivat kisailemassa jäällä tänään. Tosin kuvasta luulisi, että kököttävät sänkipellolla.

Pilkkij%C3%A4t.jpg

Mietiskelin, että onhan se noloa ostaa kaupasta alaskan pollokkia, joka on pyydetty Tyyneltämereltä ja pakattu Kiinassa. Nolostumista lisää, että kalaisa järvi on muutaman kymmenen metrin päässä. Puolustukseksi sanottakoon, että olen hirvittävän huono kalamies, kalan perkaaja ja kalan laittaja. Kerran talvessa ostan pilkkitoukkia, jotka yleensä mätänevät purkkiin. Joskus käyn kairaamassa jokusen reiän jäähän ja liottelen matosia koukussa. Harvoin saan sintin sinttiä. Meinasin jo tänään ostaa toukkapurkin, mutta kalenteri näytti mustan kuun aikaa. Kala ei kuulema nappaa mustan kuun aikaan. Sitä paitsi, nyt on kamalan kylmä viimakin. Odottelen siis kirkkaanpaa kuuta ja lämpöisempiä päiviä kalastuskauden avaukseen. Kainuulaisella vaaralla lapsuuden ja nuoruuden viettäneenä minulla ei ole kovin läheistä suhdetta kalastukseen. Kotonani äiti hoito kalastuspuolen. Hänkin kalasteli vain keväisin ja kesäisin.

Tein muuten niistä Kiinassa pakatuista pollokeista turkkilaisia pikkukaloja. Resepti on Vanhan Rouvan blogista. Ensimmäiset kalat menivät Mölli-kissan suuhun. Panin kalat suolaantumaan kuppiin ja kupin jätin keittiön työtasolle. Aikani työhuoneessa värkättyäni menin paistamaan kaloja. Kissa istui työtasolla ja pisteli antaumuksella kaloja kupista poskeensa. Kissa lensi pihalle ja loput kalat kompostiin. Meillä ei kissaa palkita huonosta käytöksestä. Sinä päivänä söimme uunimakkaroita. Toinen kerta meni kalan paistamisessa paremmin. Vahingosta viisastuneena laitoin kalat nyt jääkaappiin suolaantumaan. Hyviä olivat pollokit turkkilaisittain.

Pilkinhän minä tänään. Kävin päivällä kuntosaliryhmässä ja illalla olimme menossa naapurin rouvan kanssa lavikseen. Minua väsytti aivan vietävästi. Hiljaisuutta autossa kesti liian pitkään. Naapurin rouva kysäisi minulta äkkiä: "Nukutko sinä?" Minuutti hiljaisuutta ja minä ehdin pilkkiä. En ajanut. Naapurin rouva ajoi.