Torstai-iltana ehdin pitkästä aikaa tekemään pienen kävelylenkin. Siis sellaisen rentoutumiskävelyn, joka voimauttaa mieltä ja kehoa. Olen lueskellut talvella kirjoja ja nyt muutaman lehtijutun luonnon voimauttavasta vaikutuksesta. Metsäkävelyllä verenpaine laskee ja stressihormonitasot kehossa alenevat. Tietysti kansa on tämän tiennyt jo tuhansia vuosia, mutta nyt se on virallisestikin tutkittu. Kun otan kameran mukaan, minulla tulee tarkailtua ympäristöä erilailla kuin hikilenkillä. Tällainen kameralenkki on jotenkin meditatiivisempi kuin hikilenkki. Hikilenkkikin on joskus paikallaan putsaamaan kuonat ja kaunat elimistöstä. Tässä on takana sellainen työputki, että kevyt lenkki oli paikallaan. Hikilenkillä olisi saanut soittaa jonkun hakemaan maastosta pois traktorin etukauhassa kuten Liekki-sonnin aikoinaan. Torstain lenkillä huomasin, että kesä taisi mennä ja syksy tekee kovasti tuloaan.

Kaurapelto alkaa olla puintikunnossa:

Kaurapelto.jpg

Mies huomautti: "Ruma kuva. Ota pois. Juolavehnä tunkee läpi kasvustosta." Ei kaikki ole niin siloista ja puhdasta. Rikkaruohoja vastaan käymme aina viivytystaistelua. Epäilenpä, että rikkaruohot lopulta voittavat. Luonto palaa alkutilaansa, monimuotoisuuteen.

Pihlajan lehti oli jo vaihtanut väriä:

Syksyn%20lehti.jpg

Variksenmarjoja on tänä kesänä tosi paljon:

Variksenmarjat.jpg

Minä poimin näitä sitten puolukan poiminnan aikoihin ja mehustan puolukan tai herukoiden kanssa. Ystäväni tekee variksenmarjoista viinihapolla tuoremehua. Yksi asiakkaistani sanoi tekevänsä variksenmarjoista kiisseliä. Kuulema kerroskiisselissä vallan mainio. Variksenmarja on huonosti arvostettu terveyspommi. Sitä voi verrata terveysvaikutuksiltaan mustaherukkaan. Ei tietysti pitäisi mainostaa, sillä joku voi innostua ja putsata minun variksenmarjamarikon.

Sieniä ei vielä näkynyt. Herkkutatit ja kangasrouskut piileskelevät vielä jäkälikön suojassa. Nyt on ollut muutamia tosi viileitä öitä, että luulisi sienten jo alkavan nousta.