Pitkäperjantain lumikenkäily toi matkan varrella mukavan yllätyksen. Peltoheiton laidalla istui haavan latvassa peloton lintu. Kenkäilyreittini kiertää pellon nurkan yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Sain kiertää ihan rauhassa koko mutkan ilman, että pöllö lähti lentoon. Katselimme paljain silmin ja zoomailin kameralla. Tulimme siihen tulokseen, että pöllö se on. Kotona lajimääritys täsmentyi kuvien perusteella hiiripöllöksi. Nyt taisi selvitä ne arvoitukselliset syöksyjäljet peltoaukealla ja kenkäilyreitin varrella.

Monelta puolen yritin löytää kuvakulman, josta oksia ei olisi tullut eteen. Saimme pällistellä ihan haavan juurella, eikä pöllö silti lähtenyt lentoon.

Hiirip%C3%B6ll%C3%B61.jpg

Hiirip%C3%B6ll%C3%B63.jpg

Näitä kuvia rajasin sitten rajusti, jotta hiiripöllön tuntomerkit tulisivat näkyviin.

Hiirip%C3%B6ll%C3%B62.jpg

Kuvakulma pyrstön puolelta. Tämä kuva tuli mukaan ihan hauskan kuvakulman vuoksi. Onneksi lintu ei pläjäyttänyt veteliä kameran objektiiviin.

Hiirip%C3%B6ll%C3%B6.jpg

Huomiomme kiinnitti myös hiiripöllön ääntely. Ääni muistutti vähän hiiren tai myyrän vikinää. Pöllöt näyttäisivät olevan myös aika pelottomia lintuja. Tämä hiiripöllö istuskeli ihan kaikessa rauhassa nauttimassa auringon paisteesta, vaikka me touhusimme puun juurella. Viime keväänä lapinpöllö lensi vaan tienvieruspuihin tuijottamaan meitä, kun töllistelimme sitä puolenkymmenen metrin päästä.

Mukavaa pitkäperjantai-iltaa ja aurinkoisia pääsiäisajan päiviä!