Luonto on vitkutellut antimiensa kypsymistä, mutta nyt on herkkuja ollut jo tarjolla. Mansikoita olemme mussuttaneet jo kuukauden. Niiden aika alkaa olla jo kuitenkin ohitse. Tilalle on kypsymässä jo muita marjoja pellolla ja metsässä. Ensimmäiset mustikat sain mustikkapiirakkaan ja pakastimeen menneellä viikolla. Tosin mummo on huolehtinut meidän mustikoista. Meillä palvelu pelaa. Sen kun aukaisen pakastimen kannen ja läjäytän mustikat pakkaseen. Äidilläni oli sanonta, että ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia. Päteekö tämä sanonta anoppiin ja miniäänkin?

Mustikat.jpg

Toinen tumma marja, joka kypsyy nyt on saskatoon. Saskatoon ei ole mitään sukua mustikalle. Paremminkin sen sukulaisuussuhde on suurempi omenalle. Kasvitieteellisesti saskatoon eli marjatuomipihlaja on kotahedelmä. Kotahedelmäisyyttä ei tosin pehkossa huomaa. Kovasti ne marjoilta näyttävät. Saskatoonit kasvavat pellolla. Tosin latu-urallakin alkoi jo olla tutun näköisiä taimia. Rätkät ovat kovasti marjojen perään, joten verkot on viriteltävä pensaiden päälle, jos mielii jonkun marjan itsekin saada. Kuvasta näkyy myös kuinka viherpeipot kaivelevat siemenet raakileista ja kypsistä marjoista. Viherpeippoja onkin nyt runsaasti.

Saskatoon.jpg

Sitten mennään taas metsään. Variksenmarjoja on jäkäläkankaalla mielestäni hyvin. Laajaa kartoitusta en ole tosin tehnyt. Poimin variksenmarjat vasta puolukan kanssa samaan aikaan. Variksenmarja on erinomainen mehumarja höyrymehuna ja tuoremehuna.

Variksenmarjat.jpg

Punaiset rubiinit kypsyvät nyt poikeuksellisesti saskatoonin kanssa yhtä aikaa pellolla. Yleensä kypsymisaika on pari viikkoa saskatoonin eduksi. Ensimmäiset vadelmat keräilimme eilen. Osa niistä päätyi torttuun.

Vadelmatorttu.jpg

Tämän kesän vähäisen lämmön ovat osanneet hyödyntää vadelmien lisäksi sienet. Poimin yleensä kangasrouskut vasta vadelman poiminnan jälkeen. Torstaina viime viikolla oli kuitenkin jo runsaasti kangasrouskuja metsässä.

Kangasrouskut.jpg

Kanttarellit ovat taas hitusen normaalia myöhemmässä. Nyt vasta ensimmäiset kuikistelivat sammalen seasta. Oli vielä liian vähän poimittavaksi, joten jätin kasvamaan.

Kanttarellit.jpg

Metsä on monella tapaa melkoinen aarreaitta. Jäkäliköllä on käynyt vilske, kun rapiat kymmenen jäkälännostajaa on nostanut jäkälää. Aikaisempina vuosina on mielestäni jäkälän kysyntä ollut heikkoa, mutta ilmeisesti luonnonläheinen trendi vaikuttaa jo Keski-Euroopassa. Lasin ja teräksen sijaan koristeissa käytetään rustiikkista lautaa ja luonnon materiaaleja. Minä kannatan kovasti tätä suuntausta sisustuksessa.

Palleroporonjäkälä on koristeeksi.

Palleroporonj%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4.jpg

Harmaaporonjäkälä menee lääketeollisuudelle.

Harmaaporonj%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4.jpg

Hirvensarvijäkälä menee myös lääketollisuudelle.

Hirvensarvij%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4.jpg

Tarkoitus oli kuvata myös kihokkeja. Olin kuitenkin pikkulenkkareilla liikenteessä, joten en uskaltautunut kyitä kuhisevalle suolle. Tarkoitukseni oli käväistä hiekkamontulla katsomassa olisiko soistuneessa kohdassa kihokkeja. Montulla on myös ampumarata. Räiske montulla oli kuitenkin sitä luokkaa, että mieleni kummasti kihokkien suhteen muuttui. Ehkäpä sittenkin jonakin päivänä kumpparit jalassa käväisen suolla.