Nyt on takana pidennetty viikonloppu Sallan lumilla. Jalkauduin ensimmäistä kertaa lumikengille. Ihastuin täysin tähän ulkoilumuotoon. Lumi oli juuri sopivaa lumikengille. Se kantoi hyvin, mutta kengät pitivät tiukimmissakin nousuissa ja laskuissa. Lumikengillä pääsi sinnekin, mihin suksilla ei uskalla minun hiihtotaidolla mennä. Monesti olen katsellut Ison Pyhätunturin (toista Sallatuntureista) huippua ja sinnehän minä ystävättären kanssa lumikengillä kiipesinkin tiistaina. Päivä oli aurinkoinen. Pilviharso häipyi pois tunturin huipulta.

Kipuamista riitti. Tunti meni pohjoisrinteeltä tuonne ylös. Kuva on metsärajasta ylöspäin.

Salla1.jpg

Venäjän raja ei ole kaukana, joten näkymiä riitti Venäjän puolelle asti.

Salla2.jpg

Tuolta me tulimme ja tuonne me palasimme. Lähdimme liikkeelle oikealla näkyvien Pohjoisrinteiden juurelta ja sinne laskeuduimmekin. Tunturin valloitimme. JEE! Alastuloon meni muuten saman verran aikaa kuin ylös menoon. Tosin hieman alastulossa syke pysyi matalampana kuin ylös mennessä. Olishan tuossa voinut pistää pyllyn lumeen ja huitaista äkisti puurajaan asti. Kylmäkivihieronta olisi tullut takamukseen samalla. Olisi tullut selluliiteille kyytiä.

Salla3.jpg

Maanantaiaamuna satoi tähtipölyä. Kunpa vielä oppisin kuvaamaan näitä ihania maisemia ja kimaltavia lumia sekä auringon valoa alas satavassa kuurassa.

T%C3%A4htip%C3%B6ly%C3%A4.jpg

Hyvää Pääsiäistä!