Löysin eilen permanet-huopakynän. (Joskus siivoamisesta on hyötyäkin.) Muistin, että muutamalla taidetunnin kerralla oli puhetta itsetehdyistä väristyskuvista. Tuumasta toimeen, kun oli reilusti piirustuspaperiakin. Googletin kyllä ensin, että millaisia ne aikuisten värityskuvat oikein ovat. Ihme kyllä yhtään aikuisviihdepuolelle menevää kuvaa ei hakutuloksissa ollut. Muutoin kuvia kyllä löytyi laidasta laitaan, erittäin pikkutarkoista hivenen suurpiirteisinpiin. Aihepiirikin oli laaja. Suosittuja näyttivät olevan kukat, puutarhat ja geometriset kuviot.

Piirsin ensin useita piirustuksia huopakynällä. Skannasin piirrokset koneelle. Ajatuksena oli, että voisin laser-tulostimella tulostaa useita tulosteita samoista piirroksista ja kokeilla eri värejä. Tulostimeni ei kumminkaan suostunut tunnistamaan A5-arkkia. (Pölijä kone) Muutoin piirustuspaperi olisi tullut läpi koneesta. Joten värittelin sitten tussiliiduilla alkuperäisiä kuvia. Ensimmäinen piirros meni täydellisesti takamukselleen. Piirroksen huonot puolet tulivat esille vasta värityksessä. Väritkin olivat mitä sattuu. Tämän ruusun värittelin sitten toiseksi, vaikkapa huomisen Ystävänpäivän kunniaksi.

V%C3%A4ritysruusu%20001.jpg

V%C3%A4ritettyruusu.jpg

Täytyy sanoa, että piirtely oli minusta mukavampaa kuin värittäminen. Tosin en ole piirtänyt yhtään mitään aikoihin. Huomasin myös, että kovin pikkutarkat piirrokset eivät sovi tussiliiduille. Väri saattoivat mennä kohteen viereen, kun liidun kärki ei ole terävä. Muut piirrokset saavat tähän vauhtiin jäädä värittämättä. Värityshomma ei iskenyt minuun kipinää. Syynä varmaan on se, että värejä ei voi korjata kuten akrylimaalauksessa. Taustasta huomaa, että väsähtäminen koko hommaan iski. Kokeilin useita värejä, eikä mikään mielestäni natsannut. Joten suttailuksihan se meni. En muutoinkaan ole vielä oikein perillä näiden tussiliitujen käytöstä. Värit eivät sekoitu niin, kuin minä haluaisin.

Hyvää huomista Ystävänpäivää!