Otinpa muutaman yökuvan joutsenista. Yöt alkavat pimetä täälläkin Oulujoki-varressa.

Y%C3%B6kuva2.jpg

Y%C3%B6kuva1.jpg

Y%C3%B6kuva3.jpg

Tunnelma on aika hämyinen. Kuvia katsellessa mietin, että josko näistä saisi inspiksen ensi talvena maalausjuttuihin. Joskus maalausideat lymyilevät aivojen syövereissä hyvin syvällä.

Kaikki kuusi poikasta ovat joutsenperheessä tallella. Isot linnut pystyvät huolehtimaan jälkikasvustaan. Toisin on sorsilla ja telkillä. Isosta pesueesta saattaa lentokykyiseksi selvitä vain yksi tai kaksi, joskus ei yhtään.

Pikkulintujen pesiä olen löytänyt aika mukavista paikoista. Talitiaisella oli pesä kasvihuoneen nurkalla, olemattoman nurkkalaudan raossa. Tomaatteja ja kurkkuja hoivatessa kuulin piipitystä ja tirskutusta. Yhtenä iltana toinen vanhemmista istui terijoensalavan oksalla ja piipitti kutsuvasti. Houkutteli poikaset hyppäämään pois pesästä. Emo oli kärsivällisempi kuin minä. Väsyin odottelemaan kasvihuoneessa kameran kanssa. Aamulla porukka oli poissa sirkuttelemasta. Västäräkillä on joka kesä pesä klapisäkissä. Säkki oli jo mensossa halliin traktorin etukuormaajassa. Onneksi kuski huomasi hätääntyneesti hyppelevän emon ja palautti säkin entiselle paikalle. Viikko vain niin pesä oli tyhjä ja klapit pääsivät halliin. Pajusirkun pesä oli nyt saskatoonpensaassa. Yleensä pikkulintujen pesät marjamaalla ovat herukkapensaissa. Nopeaa oli pajusirkun poikastenkin kasvu. Muutaman kerran kävin vilkaisemassa, josko pensaan juuruksen voisi kitkeä. Nyt saan touhuta taas pehkoissa ihan rauhassa.

Kasvien osalta tämän kesän kehtiys on hidasta. Tiivistetysti voisi sanoa, että minä kypsyn, mutta marjat eivät. Mukavia heinäkuun päiviä oli sitten pouta tai sade.