Nousevaa kuuta ja kuun pimennystä odotellessa kokeilin taas päällekkäisvalotuksia, nyt ulkosalla. Ulkona, lumisessa maisemassa näyttävät päällekkäisvalotukset menevän herkästi ylivalottuneiksi.

Tähän otokseen otin kaksi kuvaa, ensin lumikinoksesta pilkistävästä joulukuusesta ja sitten toisen salavien välistä kohti järven selkää. Jotenkin näyttäisi siltä, että parhaita päällekkäisvalotuksia saisi kuvaamalla selkeitä muotoja, joissa valojen ja varjojen vaihtelu on kohtalaisen voimakasta.

Kuusi%26salavat.jpg

Tähän kuvasin ensin talon seinustalla olevan mustavalkoisen Mölli-kissan ja sitten ladon harjan yli näkyvät puiden latvat. Yllättävästi puiden latvat näkyvät Möllin mustan turkin kohdalla selkeästi. Valkoiset ja muutoin vaaleammat kohdat sulautuvat yhteen kuvissa.

Kissa%26puut.jpg

Kolmanteen kuvaan otin ensin kuvan lumella olevista rusakon jäljistä ja sitten maisemaa kohti järven selkää. Kuvassa kutakuinkin keskellä on jäniksen jälkien painauma, jonka otin ensin. Siinä näkyy kuvassa pilvimuodostelmia. Päällekkäisvalotuksella tuli jotenkin unen omainen tunnelma järven selkää kohti otettuihin kuviin.

J%C3%A4ljet%40maisema.jpg

Kuun nousun aikoihin taivaan peittivät pilvet. Odottelin toveroiset pilvien häipymistä. Noin puoli viiden aikoihin illalla pilvipeite rakoili kuun kohdalta sen verran, että jo ohimenevä kuun pimennys näkyi muutaman minuutin. Siellähän se mollottaa pellon ja metsän takana.

Kuunpimennys130118.jpg

Kun kuun pimennys oli ohi, yllätys yllätys, pilvet häipyivät ja pakkanen kiristyi. Kuu helotti komeasti itäisellä taivaalla.