Tilasin kauniita ilmoja muutamaksi lomapäiväkseni. Maanantai meni matkatessa. Tiistaina hiihtelimme oikein upeassa säässä rapiat kaksikymmentä kilometriä Ruuhitunturin lenkkiä Sallassa. Siltä lenkiltä minulla on vain kännykkäkuvia. Kameraa en viitsinyt kuljettaa mukanani. Minulla on hivenen haasteellista tulla joskus alas Ruuhitunturin paluulatua, joten kamera voi joutua paluumatkalla murjotuksi. Ladut olivat kuitenkin hyvät. Kelikään ei ollut jäinen, joten hyvin selvisin alas tunturista. Se vaan on jännää, että ensin kiivetään tunti tolkulla ylös ja sitten hurautetaan muutamassa minuutissa alas. Tunturin päällä oli puut valkeana. Tykky oli karissut, mutta uutta lunta oli puiden oksilla. Ihanat puut!

Villiä luontoa etsimme oikein porukalla keskiviikkona lumikenkäilemällä Sallantien P-paikalta Ristikalliolle. Ristikallio on jo Oulangan kansallispuistoa. Tämä polku Sallantieltä Ristikalliolle on osa Karhunkierrosta. Matkaa kenkäilyllemme tuli yhteensä yhdeksän ja puoli kilometriä. Aikaa saimme reissuun kulumaan viitisen tuntia. Menomatkalla pysähtelimme ja kuvasimme. Menomatka Ristikallion autiotuvalle kestikin yli pari tuntia.

Luonto vaikutti kovin hiljaiselta. Ahma oli kuitenkin ollut liikkeellä viikonlopun tuiskun jälkeen. Se oli osannut hyödyntää lumikenkäuraa aika pitkän matkaa. Lumikenkäuralla yritimme selvittää villin kulkijan lajia. Muutamassa kohdassa näkyivät sitten viisi varpaan jälkeä ja kantapään mallinen antura. Laji selvisi siis varpaita laskemalla. Aikansa polkua kuljettua ahma oli poikennut pois polulta metsän siimekseen. Itse ahmaa me emme sitten nähneetkään.

Ahman%20j%C3%A4ljet.jpg

Polun varrella näkyi useaan otteeseen jyrkkiä kallioseinämiä. Pikkuisen loivemmasta kohti seinämää oli hirvi tullut alas rinnettä ja mennyt joen jäälle. Sitä ei ilmeisesti louhikko pahemmin haittaa.

Kalliosein%C3%A4m%C3%A4.jpg

Viikonlopun tuiskun jälkeen oli ollut tosi reippaita kenkäilijöitä. Meillä olikin keskiviikkona käytössä hyvin tallattu lumikenkäura. Tällä Karhunkierroksella ei ole talvikunnossapitoa, joten polku on aikaisempien retkeläisten tallustama. Meidän matkamme olikin siis uran puolesta hyvin helppoa. Mitä nyt heti P-paikalta sai taiteilla alas harjua ja heti toista rinnettä ylös. Mennessä voimia oli taiteiluun. Palatessa oli taas piirun verran vaikeampaa. Maaston korkeuserot ovatkin sitten omaa luokkaansa. Ystäväni kännykkäsovellutus laskikin korkeuseroksi sata metriä, joten siinä oli jo ihan tarpeeksi haastetta. Mutta ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki yhdessä kulkien, on mukavaa, joskaan ei helppoa.

Lumikenk%C3%A4polku.jpg

Mikäs siinä oli taivaltaa, kun välillä voi jäädä jyrkänteen reunalle ihmettelemään luonnon voimaa. Joskus tämä maailma oli revennyt. Jäljelle jäi kanjoni, jota nyt haahuilimme ihastelemaan. Tämä on muuten maisemaa, jota kamera ei voi oikein tallentaa. Tämä pitää kokea paikan päällä.

Ristikallion%20reitill%C3%A4.jpg

Metsän eläimistä oli vain jälkiä. Saukko oli lasketellut liukumäkeä joen sulaan. Ei näyttäytynyt saukkokaan meille.

Saukon%20liukum%C3%A4ki.jpg

Välillä reitti kulki metsän siimeksessä. Laskeutui sitten jokiuoman vierustalle. Saukon jälkiä näkyi joen jäällä. Liekö sukeltanut jään alle vai mennyt lumi kohvan alitse.

Saukon%20j%C3%A4ljet.jpg

Neljä kilometriä P-pailta oli takana lumikenkäilyä. Kipuaminen kalliohuipulle veroitti vielä voimia, mutta näkymät palkitsivat. Kyllä kannatti taivaltaa ja kivuta. Olipas hulppeat tunnelmat. 

Ristikalliolla1.jpg

Aikamme maisemia ihailtuamme laskeuduimme autiotuvalle. Edelliset kulkijat olivat jatkaneet matkaa kohti Urriaapaa tai Hautajärveä. Me teimme tulet kaminaan ja paistoimme makkarat. 

Ristikallion%20autiotupa.jpg

Makkaratulia odotellessa poikkesin vielä tuvan kohdalta rantaan ja ikuistin Ristikalliota alaviistosta.

Ristikallio.jpg

Jotenkin joen jää näytti tästä kohden epävarmalta, joten jäälle asti en uskaltanut.

N%C3%A4kym%C3%A4%20autiotuvan%20rannasta

Murkinoituamme käänsimme lumikengät autiotuvalta paluumatkalle kohti Sallantien P-paikkaa. Paluumatkalla emme juuri pysähdelleet. Siispä reilun neljän kilometrin matka taittui tuntiin ja neljäänkymmeneen minuuttiin. Tunnustan, että olin puhki autolle saavuttaessa. Reissu oli kuitenkin vaivan väärti. Suosittelen taivalta kohtalaisen hyvä kuntoiselle luonnosta kiinnostuneelle. Varatkaa kumminkin aikaa. Meiltä meni se viitisen tuntia, mutta paluumatkasta tuntui olevan jotenkin kiire P-paikalle ennen iltaa. Polku kulkee rotkojen kuruissa, joten en suosittele reissua tuiskussa ja lumisateessa. Silloin voi tulla matkalla tukalat oltavat. Meillä oli keskiviikkona aurinko puolellamme.

Kaksi päivää sää suosi meitä lomalaisia. Torstaina sää lauhtui ja taivaalta tuli lunta vaakatasossa. Edellisten päivien reippailu vei voimia sen verran paljon, että torstain hiito jäi osaltani vaivaiseen kymmenen kilometrin lenkkiin. Silloinkin viimeisten vauhdikkaiden laskujen jälkeen polvet löivät "vitosen katkoa" tovin aikaa.

Perjantai-aamuna auton keula kääntyi kotia kohden. Evääksi Sallasta lähti mukavia muistoja ja leppoisaa mieltä. Ystäville jälleen suuri kiitos. Porukalla tulee tehtyä uusia valtauksia. Nämä kevättalven lomapäivät auttavat jaksamaan kesän kiireiset kuukaudet. Toiveissa on palata Karhunkierrokselle ja Ristikalliolle joskus ruska-aikaan. Toivossa on hyvä elää!