Aikainen lintu nappaa madon. Kuulas syysaamu on hyvä aika ulkoiluttaa kameraa. Kamerahan pitää ottaa aina mukaan menipä vaikka työhommiin. Aamulla isäntä pakkaili autoon sahoja ja kypäriä ym. vermeitä taimikon hoitokohdetta varten. Minä hinona rouvana odottelin, että minun kamppeeni ovat siististi autoon pakattuna. Käytin tämän odotusajan tehokkaasti hyväkseni ja havainnoin kotipihan ympäristöä. Minulla on sen havainnoinin suhteen aika valikoiva silmä. Mölli-kissan kanssa ihmettelimme heti ulko-ovella, että onpas kesyjä tiaisia. Yllättävästi tiaisparvessa oli nyt myös hömötiaisia. Mölli ei malttanut ihan olla hiljaa vierelläni, joten välillä tiaiset pyrähtelivät lentoon palatakseen kohta takaisin.

Meillä ei yleensä ole hömötiaisia pihassa. Näyttäisi talitiaiset vallanneen etupihan ja sinitiaiset takapihan. Pihassa ei ole hömötiaisille sopivia koivupökkelöitä. Rantametsässäkin tikat kaivertavat kolot haapoihin ja mäntyihin. Olen jotenkin ymmärtänyt, että hömötiaiset haluavat kaivertaa kolonsa itse lahokoivuihin. Onneksi niitä on vesijätöllä jonkun matkan päässä. Mukavaa, kun hömötiaiset edes joskus piipahtelevat pihassa.

Kotijärven sorsat ovat lähteneet jo muuttomatkalle. Välillä järvellä ei näy linnun lintua, paitsi joutsenet. Yön aikana oli kuitenkin rantaan ilmestynyt muuttomatkalla oleva sorsaparvi. Yritin katsoa kuvasta, että ovatko linnut sittenkin haapanoita. Haapanoita ja muitakin sorsalintuja nään yleensä soidinpuvussa, joten lajimääritys osaltani jääköön tekemättä. Voin syyttää lajimäärityksen heikkoudesta myös kuvan kovaa valoa ja jyrkkiä varjoja. (Lue, ja väärä terävyysalue!)

Metsään mennessä jutustelin miehelle, että pyitä en ole nähnyt pitkään, pitkään aikaan. Toiveeni toteutui pian metsätielle käännyttäessä. Muutama pyy pyrähti tien laidasta lentoon ja laskeutui vähän matkan päähän. Sen verran nopeasti lensivät piiloon, että kuvatuksi niitä en saanut. Muutama kilometri pyiden jälkeen tiellä oli teeriparvi. Auton nähdessään ne hypähtivät siivilleen ja nousivat tien vieressä kasvaviin puihin. Niitä lensi lisää läheiseltä rämeeltä. Lopulta arvelimme teeriparven kooksi 40 - 50 yksilöä. Yllättävän iso parvi oli.

Tuntui hauskalta kuvat teeriä istumassa kelon oksilla. Tässä kuvassa huomasin jälleen, että olisi kameran kennon puhdistuksen aika. Ihmetyttää, että miten sinne aina pölyä kertyykin.

Puista ovat lehdet jo suurimmaksi osaksi varisseet. Teeret kuitenkin viihtyvät näissä rämeen reunus metsiköissä, joissa on koivuja. Teeriä pomppi myös tien laidan hakkuuaukealla. Teeri ei ole niin kovin kranttu, jos metsää hivenen hoidetaankin.

Jätimme teeret ruokailemaan ja jatkoimme matkaa. Päivä oli erittäin kaunis. Mikäs sen mukavami työtilma. Lämpötila nollan kieppeilä. Aamulla hiukan kuuraa maassa, mutta aurinko vielä jaksaa lämmittää ilman päivän mittaan. Joskus jopa minä tunnen työn iloa. Ehkä olisi pitänyt istua mättäälle ja odottaa, että moinen kohtaus menee ohi. Mukavaa vaihtelua kuitenkin oli olla metsässä kesäisen marjarumban jälkeen.

Mukavaa syyslomaviikkoa teille, joilla loma on nyt. Muille muuten vaan mukavaa viikkoa.