Lopultakin sain luvan kanssamaalareilta pistää signeerauksen maalaukseen ja julistaa maalauksen valmiiksi. On se hyvä, että kaverit tsemppaa, kun itse antaisi jo periksi ja pistäisi maalauksen pussiin keskeneräisenä.

Tarina alkoi yli vuosi sitten lokakuun yhdeksäspäivä vuonna 2011. Pöydällä oli omenoita, pihalla syksyisiä jo hivenen väriä menettäneitä vaahteran lehtiä, poimulehtiä, vanha ruskea farkkuhame, laatikoita, lamppuja ja kamera. Ainekset asetelman kuvaamiseen olivat valmiit. Kuvana asetelma näytti tältä:



Helmikuun kahdestoista päivä tänä vuonna astelmaan olin saanut jo ruskean värikerroksen:



Reilu kuukautta myöhemmin kahdeksastoista päivä maaliskuuta maalauksessa oli jo elotonkerros. Ruskea kerros kuultaa sinisävyisen kerroksen alta:



Keväällä maalailin paikallisvärikerroksia. Nyt syksyn maalauskerroilla maalasin vielä värikerroksia lisää. Lopputulos odottaa kehystykselle vientiä tämän näköisenä:



Tämä asetelma on tehty kankaalle. Pohjusteena on puoliöljypohjuste.

Kesä vei mennessään täällä aikaisemmin olleet kuvat flaamilaisita maalauksista, joten pistän ne nyt tähän jatkoksi. Nämä ovat maalatut mdf-levylle. Pohjusteena flaamilaisessa kerrosmaalauksessa käytetään näissäkin puoliöljypohjustetta.







Suruvaippakin on saanut kehykset ympärilleen, mutta enpä ole muistanut ottaa siitä kuvaa kehystettynä. Nämä flaamilaiset taulut ovat aika pieniä. Mdf-levyt palaset ovat reilun postikortin kokoiset ja asetelman kangaspohja on noin A4-kokoinen, tosin hivenen eri mittasuhteilla.


Yritän kurkkia ikkunasta, josko aurinkoa näkyisi edes vilahdukselta. Turha toivo. Toivottavasti sinulle paistaa aurinko tai mukava ajatus lämmittää muutoin mieltäsi.

Luin yhtenä päivänä lasten suusta tulleita sutkauksia. Tämä oli minusta oikea timantti ja lämmitti mieltäni kovasti:

On se kumma,
miten paljon saa aikaiseksi,
kun lakkaa yrittämästä.


yes