Syksyn ihana kuvausretki juurille. Tämän päivän reissu piti olla kanttarelliretki, mutta arvelin ihan oikein retken perimmäisen tarkoituksen. Otin kamerarepun mukaan ja asenteen, että kuvaan sienet ja kaikkea muuta. Yli kahden kuukauden jokapäiväisen marjapuskien tuijottelun jälkeen Sohvi ja suvun kaksi muuta naisihmistä repäisi minut lapsuuteni maisemiin. Nimellisesti reissu kulki kanttarelliretken nimellä. Kanttarellisaaliini jäi kuitenkin säälittävän niukaksi.

Saalini säälittävyys johtui varmaan siitä, että minun piti kameralla sihdata kaikki näkemäni sienet. Tytöt ehtivät sillä aikaa poimimaan syötävät omaan koppaansa. Voihan saaliin niukkuus olla myös peräisin lajitunnistuksen heikkoudesta. Sienimaisematkin olivat muuttuneet yli kolmessa vuosikymmenessä.

Sienikuvia otin reilusti. Tunnistaminen minulta kumminkin jäi. Toisia sieniä oli hyvin paljon. Voitte kommenttiin laittaa, jos tunnistatte sienet.

Toiset sienet piiloutuivat sekametsän hämärään.

Pieni keltainen sieni loisti kuin aurinko sammalikosta.

Pienen keltaisen sienen jälkeen suuntasin lapsuuteni uimajärvelle vievälle polulle. Paitsi polku oli kasvanut umpeen, enkä sitä enää löytänyt. Tyydyin tallustelemaan veljeni metsätietä järven rantaan. Järvi oli vielä paikallaan. Oliko järvi sittenkin pienentynyt. Aarresaari oli ainakin vielä paikallaan. Lapsuudessani saaresta kerrottiin tarinaa, jossa väitettiin saaressa olevan aarteen. Kolokin siellä oli. Olimme ihan varmoja, että aarre oli kolon kohdalla. Kaivaa emme uskaltaneet. Tarinassa oli myös avain, jolla aarteen sai kaivaa. Piti olla yksi öinen lapsi, joka ratsastaa yksi öisellä varsalla yksi öistä jäätä pitkin saareen. No, eihän meillä sellaista ollut. Joka meni ilman lapsukaista, varsaa ja jäätä kaivelemaan aarretta nakataan järven syvänteeseen.

Järven rinteen kuusikossa syysaurinko sai naavatupot hekumaan. Maisema puolankalaisen kuusikkovaaran rinteessä poikkeaa tyystin nykyisistä kotikonnuistani.

Tämä oli ihana lomapäivä. Kiitos Sohville ja siskolle ja kummitytölle. Kiitos veljen perheelle vieraanvaraisuudesta. Näyttö sammuttelee taas itsensä vähän väliä, joten on aika laittaa matkalle piste. Kaunista syyskuuta.