Posio jää joskus naapurikunta Kuusamon varjoon maisemien ja nähtävyyksien suhteen. Se on kyllä vähän kukkua, sillä Posion maisemat ovat komeat ja retkeilykohteitakin on. Matkalla havaitsin Kirintövaaran hyvin hoidetut ladut. Hiihtämässä emme käyneet, sillä kohteeksi olimme valineet Korouoman ja Riisitunturin.

Korouomassa olen käynyt pari kertaa aiemmin. Ensimmäinen kerrasta taitaa olla likemmäs neljäkymmentä vuotta. Silloin kävimme kesäiltana silloisen työkaverin kanssa iltaretkellä. Muistoihin retkestä jäi oikaisu rotkossa kulkevan joen yli. Kiersimme siltaa pitkin joen toiselle puolen. Palatessa päätimme oikaista joen yli. Kengät pois jalasta ja kameran kanssa pään päälle ja sitten vain kahlasimme joen toiselle puolen. Kengät takaisin jalkaan ja matka jakui. Vastaan tuli taas joki. Sama homma uudestaan. Kunnes vastaan tuli kolmas joki, jossa näytti jo syvemmältä. Palasimme takaisin käänteisessä järjestyksessä ja kiersimme sillan kautta reitin takaisin. Jos katsoo Korouomaa kartalta, arvaa mikä meillä meni oikaisussa pieleen. Toinen Korouoman retken teimme lasten kanssa myöskin kesäaikaan. Siitä mieleen jäi yllättävän rehevä kasvillisuus ja tihkupinnat rotkolaakson koillisreunalla. Silloin emme oikaisseet.

Mielessä on ollut useasti talvinen retki Korouomaan. Silloin kallioseinämiin muodostuu upeita jääputouksia ja jääpuikkoja. Nyt tämä retki toteutui pääsiäisen jälkeisellä viikolla torstaina. Saavuimme Saukkovaaran parkkipaikalle noin puoli kahdentoista aikoihin. Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään, mikä näyttikin olevan yleinen tapa kiertää reitti. Jalassa meillä olivat tukevat vaelluskengät tai kitkapohjaiset talvikengät. Melko pian alkoi näkyä pilkahduksia jääputouksista.

 

 

Reitin varrella on alueen historiasta opastetauluja. Opastettuja ryhmiä oli myös paljon liikkeellä. Maasto muuttui aika pian vaikeakulkuisemmaksi. Reitin varrella on näköalatasanteita ja vaikeimmissa kohdissa köysikaiteita. Paikoin oli lunta niin paljon, että köysikaiteet roikkuivat lumirajassa. Tällaisissa kohdissa oli hyvin liukas ura, joissa täytyi pitää köydestä kiinni ja hivuttautua alaspäin rotkon reunaa. Paikoin joutui jo laskeutumaan selkä edellä köydestä roikkuen. Nastakengät tai irroitettavat liukuesteet olisivat olleet tarpeelliset.

Rotkon kallioseinämät ovat kerrostuneita. Niistä on aikojen saatossa rapautunut lohkareita irti. Kallion päältä valuu vettä, joka jäätyessään muodostaa jääpuikkoja ja jääpuikot kasvavat jääputouksiksi.

 

Isoimmilla jääputouksilla on nimi. Tosin nimi ei taida olla vanhaa perua, vaan annettu matkailijoiden iloksi. Jääputouksien muodot vaihtelevat ylhäältä valuvan veden määrän mukaan. Toiset putoukset muodostuvat vain syksyllä ja toiset kasvavat talven mittaan aika massiiviseksi.

 

 

Kiersimme Koronjää-reitin, jonka pituus on noin viisi kilometriä. Aikaa meni reitillä noin kaksi ja puoli tuntia. Reitti varrella on useita jääputouksia ihailtavaksi ja mukavalla kuvausetäisyydellä. Jääputousten lisäksi rotkolaakson jyrkät kallioseinämät ja alhaalla kiemurteleva joki saavat kulkijan tuntemaan itsensä hyvin, hyvin pieneksi.

 

 

Jään väri putouksissa on vaihteleva. Tämän putouksen jää oli lähellä turkoosia. Jääputoukset ovat rotkolaakson lounaislaidan kallioseinämällä. Paras vuorokauden aika olisikin valon vuoksi retkelle aikainen aamu, kun aamuauringon säteet valaisevat jääputoukset. Puolenpäivän aikoihin aurinko ei enää valaise jääputouksia, joten ne ovat aika varjossa.

 

 

 

 

Mammutin jälkeen reitin varrella on tulistelupaikkoja, joista osa on yritysten käytössä. Perinteiset pari laavua olivat myös tavallisten retkeilijöiden käytössä. Tulipaikoilta olikin vain lyhyt kipaisu jyrkkää nousua parkkipaikalle. Nousussa voi puristaa viimeiset mehut reisilihaksista. Lähtöpaikalla on erämaakahvilla, josta sai mahdottoman hyvää Snickers-kakkua. Se olikin kahvin kanssa tarpeen energiavarojen täydentämiseksi. 

Rekten opetus oli, että seuraavalla talviretkellä Korouomaan kannattaa mennä aikaisin aamulla ja laittaa nastakengät jalkaan. Meidän reissu meni hyvin. Keltään ei mennyt luita poikki, eikä pää halki. Paikallaan lienee huomauttaa, että huono jalkaisten ei kannata nyt lähteä Korouomaan, ei ainakaan koko reittiä kiertämään. Lähtöpisteestä vastapäivään kiertäessä kulku laavuille ja Mammutille voi olla helpommin kuljettavissa. Korkeuseroa tosin silläkin pätkällä on, mutta reitti ei ollut liippaantunut silkaksi jäätiköksi.

Yövyimme Posiolaisella Lomakeskus Himmerkissä. Perjantaina olimme heti kahdeksan jälkeen matkalla Riisitunturiin. Tämä olikin oikein hyvä aika. Riisitunturin parkkipaikalla oli vain yksi auto. Kavutessamme kohti tunturin lakea vastaan tuli yksi henkilö. Oli oikein hiljaista. Piti ihan jäädä kuuntelemaan hiljaisuutta. Ei kuulunut ihmisääniä, ei auton ääniä.

Tykky oli karissut osittain jo puista. Ylhäällä tykky yritti vielä tarrautua puiden runkoihin, alhaalla metsäisemmällä alueella aurinko sulatteli viimeisiäkin pois.

 

 

Riisitunturin Rääpäisy oli hyvin tallattu, joten normaaleilla vaelluskengillä reitillä pärjäsi hyvin. Paluumatkalla lähellä parkkipaikkaa näkyi jo liukulumikengillä hiihtäjiä. Liukulumikengät olisivat olleet oivallinen tapa kulkea reitin ulkopuolella. Valo oli tunturissa niin voimakas, että kuvat meinasivat ylivalottua tai kohteet olivat sitten mustia.

 

 

Tunturissa reitin varrella oli myös tupa ja tulistelupaikkoja. Emme paistaneet makkaraa, vaan talsimme autoille.  Riisitunturin reittien lähtöpaikalla on myös erämaakahvila. Se valitettavasti olisi auennut vasta tunnin päästä. Emme siis päässeet maistamaan toisen erämaakahvilan herkkuja. Rääpäisy on noin viisi kilometriä. Aikaa meillä meni pari tuntia hitaasti kulkien ja nautiskellen. Tämä oli huomattavasti helpompi reitti kuin Korouomassa. Kulkemaan pystyi rennosti askeltaen ja maisemasta nauttien. Lähtöpisteen parkkipaikalle oli kertynyt jo autoja. Perjantai olikin vielä hyvä päivä käydä tunturissa: Aurinko paistoi ja viima ei käynyt.