Eilen päätin piristää itseäni ja hiihdellä padolle. Oletin, että Lähtevänoja olisi ollut jäässä. Tammikuun puolenvälin kieppeillä oja näytti uhkaavasti jäätyvän. Nyt se kumminkin virtasi lähes sulana. Koskikarat olivat kumminkin muuttaneet pakkasten aikana virtaavimpiin vesiin. Näin käy joka talvi. Joulukuulla ne tulevat ojalle ja pakkasilla siirtyvät muualle.

Joku vesihiisi puhalteli padolla ilmakuplia. Liekö sekin katsonut kuvia netistä jäätyvistä saippuakuplista.

Kuplia.jpg

Kuplavana.jpg

Ihan selvästi padolla on padon henki. Ennen vanhaan vanhat ihmiset pelottelivat lapsia kaivossa asuvalla kurnikaulalla. Olisikohan padollakin kurnikaula, joka nappaa mukaansa, jos kurkkii liian pitkälle kaiteen yli?

Hiihtelinpä piristyttyäni myös vanhalle sillalle. Maisema oli yhä edelleen harmaa. Maastossa oli myös äärettömän hiljaista. Padolla sentään vesi kohisi, mutta vanhan sillan alta vesi virtasi verkkaan kohisematta.

Oja.jpg

Tänä aamuna aurkinko kimalsi lumella. Päätin siivota ensin ja lähteä sitten ulkoilemaan. Ei olisi kannattanut siivota. Paksu pilvirintama vyöryi siivoamisen aikana maiseman ylle ja taas sää on harmaa. Tässä näki taas, että ahkeruutta ei palkita. Jos olisin lintsannut, olisin päässyt ulos valohoitoon hyvän sään aikana.